Matka alkaa suoraan ylämäkeen. Minulla on vaikeuksia kulkea. Ahdistaa henkeä. Pehmeää lunta on paljon, ja se upottaa, vaikka kuinka koitan mennä toisten jäljissä. Askeltamista haittaavat myös minun isot, isännältä lainassa olevat turvasaappaat. Saappaat ovat viisi numeroa liian isot minulle. Jalat ja kengät tuppaavat mennä eri paikkoihin. En ole onnistunut löytämään jalkoihin sopivia kenkiä, jotka tuntuvat lumikenkäillessä hyvältä, joten joudun lainaamaan isännän kenkiä.
Nyt on jotakin mielenkiitoista kuvattavaa.
Puulla on luminen nenä.
Ketun jäljet johtivat tämän kuusen alle.
Puiden varjot ovat hienoja hangella.
Puiden takana näkyy hakkuuaukiota.
Ensimmäinen lintu laulaa jossakin lähellä mutta ei näy. Talitiainen on äänessä.
Rinnettä ylöspäin.
Poika hyppelee lumisille kiville, ja liukuu sitten toista kylkeä alas. Niin minäkin tein joskus, ei kivet ja ojat paljon haitanneet menoa.
Lumisessa maastossa saa katsoa koko ajan, ettei astu pahasti minkään päältä. Yllätyksen tuo syvät montut, jotka ovat lunta täynnä.
