LUMIKENKÄILEMÄSSÄ snowshoeing

Kävimme viikko sitten lumikenkäilemässä.

Lunta on metsässä paljon.

Kuten aina, miesten reitti menee hankalista kohdista! Minä olen pulassa, kun en pääse ihan joka kohdista oikomaan. Onneksi isäntä suostuu tekemään minulle tallottua reittiä;-)
 

 

                         Kerran talvessa on laskettava peppumäkeä. Tyylinäytteen antoi isäntä;-))

Minä halusin uusia kuvakulmia, joten heittäydyin lumikengät jalassa selälleen lumihankeen.

Näyttihän se metsä toisen näköiseltä, kun katseli ylöspäin.

Ups! Huomasin, että en pääsekkään ylös omin voimin syvästä lumesta! Lumikengät ottivat vastaan, ja upposin pehmoiseen lumeen, kun koitin ryömiä toiseen asentoon. Help! Isäntä tuli nostamaan minua ylös. Hah hah! Hah hah!  Nauratti niin mahdottomasti, kun toinen retuuttaa minua kainaloista ylös. Jalat eivät meinanneet millään pitää pystyssä. Onneksi on vahva mies, muuten olisin vieläkin lumihangessa;-))



Tulimme metsästä tielle kävelemään. Nuoren miehen, ja minun lumikengät keräsivät piikkeihin valtavat köntit nuoskalunta. Isännän lumikengät eivät kerää lunta pohjiinsa. Hänen lumikengät, on tehty toisenlaisesta materiaalista. Meidän lumikenkien pohjat, on muistettava taas voidella silikonilla.

ULKONA outside

Luonnossa on nyt paljon lunta. Lumikengillä pääsee metsässä hyvin, monttujen ja kumpareiden ylitse.

Jaahas! Seuraanko pojan, vai isännän tekemää polkua? Pääsen paljon helpommalla, kun kuljen toisten jäljissä;-)

                                                   Käpytikka nakutteli puun latvassa.

                         Lintujen ääniä kuului, mutta niistä ei saanut selvää mitä ne olivat.

                                           Hirvi on käynyt kaapimassa hampailla puunkuorta.

                                                           Ketun jälkiä pusikossa.

                               Hattivatteja!! Kuusentaimet ovat kuin kasa hattivatteja;-)

                                           Käpylintuja lenteli korkealla kuusen latvassa.

                                   Ylipääsemätön suo ja ryteikkö. Parasta kiertää paikka.

                                                Metsästä löytyi lintujen syöttöpaikka.

LUMIKENKÄILEMÄSSÄ 3 snowshoeing Eläinten jälkiä animal tracks

                                                     Kettu on liikkunut lähistöllä.

                                                          Väsynyt lumikenkäilijä.

             Olisiko tässä ja ketunjälkiä? Jos on, niin tästä on mennyt myös toinen kettu.

Isäntä huuteli alatieltä, että ojassa on outoja jälkiä. Poika loikki lumihangessa, ja sanoi minulle, että tule katsomaan.

Pitihän niitä jälkiä lähteä katsomaan. Astuin tieltä pois, ja harppasin lumipenkan ylitse. Upposin samantien, tosi syvälle lumeen. Jalat oli lantiota myöten jumissa lumen sisällä. Nuorimies suoritti pelastamisoperaation. Hän kaivoi minut esille, ja teki kulkuväylää ojalle.

Kaikkiin paikkoihin, minäkin sitten menen. Tuossa kuopassa olin jumissa. Lunta on ihan älyttömän paljon.

                                                    Väylän aukaisija töissä.

                                                     Kannatti rämpiä katsomaan jälkiä!

                    Se jokin eläin, oli liukunut ja tallustanut lumihangessa, ojan pohjaa pitkin.

    Eläin oli kiemurrellut ympäriinsä, ja välillä kaivanut kuopan hankeen. Olisiko etsinyt vettä?

Jäljet olivat isommat kuin lumikon, mutta ei niin isot kuin saukolla. Järvi on noin 2 km päässä. Tämä oja saa alkunsa hakkuuaukiolta, ja laskee vetensä suolle.

                           Ihan pieni eläin ei ole ollut, kun jäljet lumessa on aika leveät.

                                   Tuolta ylhäältä asti liukumis- ja kävelyjäljet tulevat.

                                                  Tassunjälkiä ja liukumisjälkiä.

Jäljet jatkuvat tien toiselle puolelle. Näytti siltä, kuin jokin muukin olisi kävellyt samoja jälkiä.

En tiedä mikä eläin on ollut kyseessä, mutta mäenlaskusta liukuen se on tykännyt. Tässä hienot laskujäljet ojaan.

Lumi on hieno asia. Näitäkään mysteerijälkiä, ei olisi kesällä nähnyt. Voisiko kyseessä olla jokin näätäeläin?

LUMIKENKÄILEMÄSSÄ 2 snowshoeing

                                               Jotain mielenkiintoista kuvattavaa.

Poika pelastaa puita, lumikuorman alta. Taviokuurna laulelee jossakin lähistöllä.

Tultiin jyrkänteen reunalle. Allas ei pääse, vaan pitää kiertää. Isäntä löysi loivemman kohdan (kuvassa), josta minäkin pääsisin alas.

Poika loikki rinteen alas. Minä roikun kuusien oksissa, ja isännän käsissä. Silti tuntuu, että lumi liukuu alta pois. Nuorimies tulee vastaan. Energiaa piisaa!

                                  Tuolta ylhäältä tultiin alas. Tämä on jyrkänteen pääty.

Jippii! Oja edessä. Miten ihmeessä löydetään, aina vaikeita paikkoja! Kyllähän meidän miehet niistä selviytyvät. Mutta minä olen aina pulassa.

Meidän etenemis periaate on aina, suoraan vaan. Olkoon kuinka paha paikka tahansa.

Miehet ylittivät leveän ja syvän ojan ensin. Isäntä talloi minulle väylää ojan reunoille ja pohjalle. Tarrasin hänen käsistä kiinni, astuin ojan reunalle, ja siintä pohjalle. Isäntä kiskoi minut ylös ojan toiselle puolelle. Jalat vaan tutisi kun olin ojan ylittänyt.

                                                             Jaaha! Kivikkoa edessä!

                                                                 Tuosta tultiin ylitse.

                                                       No mistähän tästäkin pääsee!

                                                                  Ei auta, pitää kiertää.

Poika löysi metsäautotien. Minun piti kiivetä edessä olevan puun ylitse. Oikealla oleva isännän reitti, oli täynnä pahoja kiviä.

                      Johan helpotti, kun pääsi kovalle alustalle. Lumikengät lähti pois jaloista.