EILINEN SUUNNISTUSHARJOITUS yesterday´s navigation trainers

Maanantai iltana, oli meidän uuden seuran suunnistusharjoitukset. Kiva oli päästä uuteen maastoon suunnistamaan.

Lähdöstä ykkös rastille meni aika helposti. Poika juoksi minut kiinni, kun menen kävellen. Yhdessä löydettiin rasti.

Kakkos rastille mietin mitenkä menen. Keuhkoja puristi niin perusteellisesti, ettei kävelystä meinannut tulla mitään. Ei yksi suihkaus ventolinea auttanut ennen lähtöä kotoa.

             Päätin mennä tasaisen kautta, eli rantaa pitkin. Rantasipi huuteli lähistöllä.

Rannalla tuli iso oja vastaan, jota pitkin nousin aika suoraan kakkos rastille.
Oli kivassa pöpelikössä. Poika näkyi menevän edellä.

Kakkoselta kolmoselle suoraan. Kolmoselta neloselle, meinasi tulla keskeytys. Keuhkoja puristi niin kovasti, että pakko oli huilia vähän aikaa. Meinasin, lähenkö kiipeämään rinnettä vai en.

           Pääsin hiekkatielle, ja jatkoin hiljakseen hiekkamontun vierestä matkaa.

                                 Siellä se rasti pilkistää, kun vaan pääsisi sinne asti.

Taas arpomista jatkanko vai en? Ei antanut luonto periksi keskeyttää. Rämmin kompassisuunnalla, tiheikön, ja suon poikki suoraan 5 rastille. Jalat kastui kokonaan, kun oli niin litimärkää.

Siinä se roikkuu, vitos rasti. Menin vähän kauemmaksi rastista, ja koitin soittaa pojalle, että missä menee. Ei vastannut soittoihin, mutta soitti sitten takaisinpäin, sanoi olevansa iskän kanssa seiska rastia etsimässä. Ei meinanneet löytää.

Vitoselta 6 rastille läksin hienosti kompassi suunnalla, polkua pitkin avokalliolle.

Tulin hakkuuaukion reunalle, ja ajattelin missähän se rasti on? Oli olevinaan niin oudon mallinen aukio.
Palloilin vähän aikaa alueella, ja en voinut käsittää missä ihmeen se rasti on.

Onneksi siihen tuli kaksi tuttua miestä. Me kaikki kolme oltiin ihan ihmeissään, kun rastia ei vaan löydy. Onneksi miehet löysivät lopulta rastin, ja minä peesasin sulavasti.

Aikaa oli mennyt nyt niin kauan, että en enää jaksanut jatkaa matkaa, vaan lompsin takaisin tielle.

Soitin missä meidän heput on. Sanoivat olevansa maalissa. Pyysin ilmoittamaan kaikki tulleeksi, ja noukkimaan minut kyytiin. Kyllä olin poikki!

En voinut käsittää kartassa olevaa maaston kohtaa. Miksi rastia ei löytynyt?

No se selvisi kotona. Kartta on painettu v.2000. Kartassa 6 numeron kohdalla on uusi hakkuuaukio, ja kartassa rastin kohdalla merkitty aukio on kasvanut umpeen. Ihmekkös tuo jos rasti ei löydy.

Kiva oli saada uudesta alueesta kartta. Nyt uskaltaa liikkua kameran kanssa laajemminkin, tällä alueella.

minamatti.blogspot.fi
saminluontokuvia.blogspot.fi
annenluontopaivakirja.blogspot.fi

ILTARASTIT KAUDEN ALOITUS from the controls at the start

                                         Tiistai iltana oli meidän iltarastikauden aloitus.

                           Matkan valinta, ja kartan osto. Täällä karttamaksu on aikuisilta 5€.

Lähtö oli parakki rakennuksen kulmalta. Päätettiin mennä ilman aikaa. Omat kellot laitettiin päälle. Meillä on taas pojan kanssa joka kesäinen veto. Hävinnyt kustantaa voittajalle, pizzan tai ison jäätelöannoksen. Tähän mennessä, olen hävinnyt joka ikisen iltarastin, kun en pysty juoksemaan.

Ensinmäinen rastiväli. Menin suoraan rakennuksien välistä rastille, helppo väli.

                                                              Tässä ekarasti.

Ykköseltä kakkoselle. Menin suoraan hiekkatielle, siintä altaiden lähelle ja suoraan rastille. Ei etsimistä. Edellä mennyt isäntä näkyi! Oli pummannut kunnolla.

                                                          Kakkosrasti näytti tältä.

Kolmoselle kuljin, linjaa pitkin hiekkatielle, mutkaan asti. Jäisen ojan ylitse, suoraan rastille. Ei etsimistä.

                                                                        Kolmosrasti

Mietin mitenkä menen, kolmoselta neloselle. Läksin maastoon muutaman askeleen verran, ja huomasin, ettei nilkka ja varpaat kestä maastossa menoa. Joten päätin kiertää ja mennä takaisin hiekkatielle, ja siintä linjaa pitkin eteenpäin. Onpahan helpompi alusta kävellä. Matkaa tuli vähän enempi, mutta ei voi mitään.

Nelosrasti löytyi helposti. Minun puhelin soi, ja poika kysyi missä menen. Sanoin että olen nelosella. Heppu kuulosti tyytyväiseltä, ja kehui olevansa maalissa! Nyt tuli oikein rökäletappio! Kysyin tuleeko vastaan minua? Sanoi tulevansa kutosrastille vastaan.

Neloselta vitoselle tietä, ja polkuja pitkin suoraan. Ei etsimistä. Keuhkot pihisivät ylämäessä, ja tarvi huilata vähän aikaa. Otin kyllä Ventolinea, ennen kuin lähdettiin kotoa suunnistamaan. Hirveä määrä koivun siitepölyä, ei tee hengitykselle myöskään hyvää.

Vitoselta kutoselle, suoraan polkuja pitkin. Kutosella odottelin jonkin aikaa poikaa. Tuli juosten hirveää vauhtia. Kuntoa hänellä pisaa näköjään.

vitosrasti

Kutoselta seiskalle, hirveän pitkä väli. Jalat alkoivat jo vapista, eikä olisi enää jaksanut kävellä. En muistanut syödä enää uudestaan päivällä. Nyt kostautui energian loppumisena.

                                            Seiskalta kasille suoraan, rakennus näkyi.

Seiskarasti, isäntä odotteli meitä.

Kasirasti

                                              Kasirastilta suoraan ysille polkua pitkin.

Viimeinen ysirasti.

                                                                      Kohti maalia.

Poika meni radan 38 min, isäntä 55min, ja minä täysin kävellen, ja polkuja kierrellen 1h20min.

Tämä paikka on toisaalta helppo, mutta toisaalta vaikea. Jos unohtaa monennenko tien tai polun kohdalta menit, olet pihalla kuin lumiukko.

Hyvä kun autolle pääsi. Polvia, lonkkia, varpaita, nilkkaa ja selkää koski niin vietävästi. Kotona särkylääkettä ja saunaan, kipuja hoitamaan.

minamatti.blogspot.fi
saminluontokuvia.blogspot.fi
annenluontopaivakirja.blogspot.fi