KOLI 5

Kolin satamasta läksimme etsimään Pirunkirkkoa. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Koli#Kolin_luolat
Etsimisen jälkeen paikka löytyikin. Paikkaa oli ehkä vähän hankala löytää, kun opasteita ei pahemmin näkynyt matkalla.

Luolan suulle meni  jyrkät rappuset. Jalat ihan tutisi kun pääsin alas. Tutina johtui osittain laskeutumisesta, mutta pitää sanoa, että en pitänyt yhtään olla siinä kohdassa!

Luolansuu oli tosi kapea ja pieni, minä en sinne mene! Nuorimies meni luolaan kahden naisen ja koiran kanssa, ja isäntäkin kömpi aukosta sisälle.
 Tuntui karmealta seistä yksin kielekkeellä! Ukkonenkin oli alkanut jyristä! Onneksi isäntä tuli pian luolasta pois. Kohta perästä tuli toinen naisista ja koira. Koira jäi luolan suulle odottamaan, että muut tulevat pois.
 Olipa homma kiivetä rappuset ylös, kun keuhkoihin sattui niin kovasti. Autossa puhuttiin, että käydään vielä uimassa, jossakin tien varrella olevassa paikassa. Mutta ukkonen jyrisi jo aika lähellä, joten läksimme takaisin hotellille.

ELÄIMEN LUOLA JA TAPETTUJA MÄYRIÄ

                                           Käytiin katsomassa jonkin eläimen luolaa.

                      Mitään ei näkynyt, mutta ulostekasa oviaukolla kertoo, että luola on käytössä.

Yksi oviaukko oli peitetty sammaleilla. Olisiko ihmisen tekosia? Onkohan sammaleen takana loukku? Sammaleet oli aseteltu levyinä suuaukolle.

                                                   Kivi näyttää jättiläis eläimelle.

                                                     Kavion jälkiä ruohikossa.

                                              Juurakon sisällä näkyi tassun jälkiä.

                          Vähän isompi nelijalkainen on mennyt tästä. Jäätyneitä hirven papanoita.


Viime keväisessä supinraato paikassa, näkyi hirveästi korppeja, kun kävin pyöräilemässä, ihmettelin miksi korppeja on niin paljon, ja olivat parissa ryhmässä syömässä jotakin pellolla.

En lähtenyt rämpimään pellolle ja katsomaan mitä siellä oli. Isäntä kävi pojan kanssa katsomassa tilanteen.
Keväiset supin raatojen luut ja pääkallot kuulema ratisivat rikki, kun kulkivat pellon poikki.

Pellolla oli kolme ammuttua mäyrää nahkoineen. Kuulan jälki päässä. Yhdeltä oli koitettu ottaa nahkaa pois, mutta nahka oli jäänyt jalkoihin kiinni. Yhdeltä mäyrältä oli leikattu vatsasta iso pala pois.

Tarvii kyllä ihmetellä miten joku tekee noin! Jos metsästettävä eläin tapetaan, ja ei käytetä ruuaksi, eikö sitä voi haudata maahan, eikä jättää pellolle mätänemään! Ei ymmärrä!

Tämäkin paikka on kuntomajan lähellä, jossa kulkee ihmisiä ihan kiitettävästi.