Ihailimme hetken vielä rinteessä olevaa isoa lumpalloa. Kävelimme eräälle taukopaikalle istumaan. Sen jälkeen oli lähdettävä kiipeämään takaisin lähtöpaikalle.
Olipahan rankkaa kävellä! Nyt en enää yhtään ihmettele, tiheässä olevia istuinpaikkoja!! Pääsin muutaman metrin eteenpäin jyrkkää polkua, kun oli ihan pakko huilata vähän väliä! Tuntui, että mäki ei lopu ollenkaan!
Käännyimme yhdestä kohdasta, vanhalle polulle. Mäki muuttui aina vaan jyrkemmäksi. Mieleen tuli, että olemmeko edes menossa oikeaan suuntaan! Suunta oli aivan oikea, mutta maasto oli vain haastavampaa! Ihan tyypillistä meille, kulkea hankalamman kautta!
Aikamme nousutamme tulimme parkkipaikan toiselle laidalle. Kyllä jalat tärisi kun saavuimme autolle.
Tosi kaunis paikka, kannatti käydä:-))
