Tänään on lämmin päivä. Kävin aamulla kävelylenkillä. Metsään piti taas päästä:-)) On ihana seikkailla metsässä.
Polut olivat tosi jäisiä. Onneksi metsän puolella, lumihangessa pystyi kävelemään.
Muutama päivä sitten, pysähdyin juttelemaan 96 vuotiaan miehen kanssa. Tiesin kuka hän on. En ole vuosien aikana saanut itsestäni sen verran irti, että olisin halunnut jutella hänen kanssa. Nyt ajattelin, että pysähdyn, kun olimme ihan vierekkäin.
Hän ja isäni olivat tuttuja, joiden välit menivät jonkin tyhmän asian takia poikki. Harmillista on myös se, että hän on veljeni kummi. Veli ei ole koskaan nähnyt häntä!!
Kysyin häneltä, tunteeko hän minua. Sanoi olevansa niin huono näköinen, että ei tunnista. Esittelin itseni, ja sanoin olevani isäni tytär. Sanoin vielä että hän oli veljen kummi. Mies sanoi vieläkin olevansa kummi! En viitsinyt enempää jutella vanhoista asioista, mitä niille enää voi.
Tämä mies sanoi nähneensä suden, tiellä jota pitkin kuljemme lenkillä. Kaksi saukkoa oli myös laskenut mäkeä talvella, lähellä pientä järveä.
Kaikkea mielenkiintoista näkyy, kun vain viitsii lähteä luontoon liikkeelle;-))
Ps. Kun kohtaat jonkun ihmisen, tuolla ulkona, vaikka lenkillä. Sanotko mitään hänelle, vai menetkö ohitse, niin kuin et näkisi toista?
Minusta on tosi tyhmää ohittaa toinen, sanomatta mitään. Jos en muuta sano, niin ainakin toivotan vaikka hyvää huomenta. Monesti ihmiset haluaa jäädä myös juttelemaan.
