Tänään klo 1 yöllä, tasan vuosi sitten, sain soiton hoivalaitoksesta.
Isän omahoitaja soitti. Arvasin heti, että nyt isä on lähtenyt tästä maailmasta.
Hoitaja kysyi, että tulemmeko katsomaan isää. Aamulla hänet siirretään muualle.
Hampaat kalisivat ja vapisutti, kun puin vaatteita päälle ja koitin herätä. Herätin isännän ja pojan, nyt pitäisi lähteä hoivakotiin. Nuorimies jäi nukkumaan, kun läksimme isää katsomaan.
Onneksi hoivakoti on lähellä. Isän omahoitaja oli ovella vastassa, ja saimme häneltä halauksen.
Isä näytti aivan nukkuvalta sängyssä, ainoa että hän ei hengittänyt. Silittelin isän hiuksia, ja toivotin hänelle hyvää matkaa.
Tämä vuosi on ollut oikeastaan aika rankka. Olen koittanut toipua vanhempien pois lähdöstä, mutta sitä vaan käy mielessä asioita lävitse. Ehkä tämä jonakin päivänä helpottaa.
