Lokakuun viimeinen päivä, näimme pellolla ison parven valkoposkihanhia. Hanhet olivat tosi levottomia.
Pysähdyimme katsomaan niitä. Huomasimme aivan isojen lintujen lähellä, maassa kanahaukan.
Nuori mies havahtui, haukka seisoi hanhen päällä.
Kanahaukka oli iskenyt kyntensä siihen.
Seurasimme tilannetta. Yhtäkkiä valkoposkihanhi väänsi itsensä irti haukan otteesta. Se kääntyi haukkaan päin, ja äänteli kanahaukalle kiivaasti.
Lintu ravisti hetken höyheniä, ja jäi nokkimaan maasta heinää suuhunsa. Haukka seisoi paikallaan katsellen hanhea.
Pikkuhiljaa valkoposkihanhi eteni kauemmaksi haukasta. Jonkin matkaa edettyään lintu lähti lentoon.
Haukka havahtui ja aloitti kiivaan takaa-ajon! Saalistaja jahtasi pitkään hanhea, mutta jäi ilman saalista.
Petolintu asettui vanhan ladon katolle seuraamaan tilannetta.
Paljon hanhia palasi pellolle. Kanahaukka heräsi toimimaan. Se lensi aivan meidän edessä olevan kuusen oksille.
Laskeutumisesta ei tullut mitään. Lintu jäi ihan kummalliseen asentoon oksalle.
Kanahaukka lähti saman tien pois paikalta.
Näytti siltä, että hanhipaisti jäi saamatta!









