ÄITI JA ISÄ mon and dad mor og far
 |
| Raparperit työntävät jo lehtiä maanpinnalle. Niinhän siinä kävi, että jouduin sunnuntaina tilaamaan äidille ambulanssin. Lauantaista lähtien, ei saannut nieltyä sitäkään vähää ravintolisää, marjasoppaa ja mehua, kuin aikaisemmin. Kaikki mitä koitti ottaa tuli oksentaen ulos. Paksu sitkeä katkeamaton lima, hirveän kipeä kitalaki, kipeä ja turvoksissa oleva kieli, tekivät tehtävänsä. Säde hoitoa ei olisi ollut, kuin 7 päivää jäljellä. Äiti voi todella huonosti sunnuntaina, pystyssä ei voinut olla ollenkaan, kun oksetti ja heikotti. Ambulanssi vei ensin tähän lähelle sairaalaan, ja siirsi sitten myöhemmin Keskussairaalaan. Eilisestä lähtien, on saanut osastolla ravintoa suoneen, pahoinvointilääkettä ja kunnon kipulääkettä. Olo oli eilen vielä todella heikko. Tänään kuulosti jo paljon paremmalta, ja tunsikin myös itse että voimat palautuu. Kielen turvotus on vähän laskenut. Sai myös jotakin ainetta jota laitetaan ruokailun jälkeen suuhun. Muodostaa suojaavan kalvon. Sai tänään syötyä moneen viikkoon ensimmäisen kerran puuroa! Äidin kitalaki on auki, eli sädehoito on aukaissut. Nyt sädehoitokertoja olisi jäljellä enää 5. Toivottavasti pitäävät osostolla niin kauan, kun on hoitoja, ja antaisivat sitten kerralla kunnon kipulääkkeet, ja suuta suojaavat aineet, että pystyy olemaan. Minulla poksahtaa pää, kun on sata asiaa, jotka piti hoitaa. Isälle tulee nyt kaupungilta hoitaja, joka antaa lääkkeet, katsoo vaipat, vaatteet, ja syömiset, kolme kertaa päivässä. Pelkona on, että lähtee lenkille yöllä, kun ei tiedä mikä aika päivästä on. Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä tarvitse etsiä muutamaksi viikoksi hoitopaikkaa. Koskahan helpottaa, että voitaisi elää normaalia perhe elämää, vain meidän perhe? Nyt on nelisen vuotta mennyt sitä rataa, että jommalle kummalle vanhemmistani, on tullut vakavia sairaus juttuja vuoronperään. No ehkä sitten, kun olen eläkkeellä. |
