ONKIKISAT angling

Tänään oli vuorossa, perinteiset seuran onkikisat. Kisapaikkana toimi Pessankosken silta. Ilma oli mukavan lämmin. Kalalle mentiin samaan paikkaan kuin edellisenäkin vuotena.

Kalan syönti oli erittäin heikkoa. Silloin tällöin tuli salakoita, erittäin vähän särkiä ja pieni lahna.
Minun koukussa oli jotakin häikkää, kun kalat ei pysyneet kiinni, vaan tippuivat pois.

Ei se mitään, vaikka kaloja ei kovasti tullutkaan. Mukava oli seurata kurkien ja joutsenten lentoa. Kuunnella töyhtötiaisen ääntä. Amiraali perhonen lenteli vieressä, ja sudenkorentoja sujahteli ohitse tämän tästä.

Poika veteli pieniä kaloja kujenmiekkojen vierestä, aika matalalta. Isäntä onki monen metrin syvyydestä särkiä. Minä kokeilin 5m ja 4m ongella syvästä ja pinnasta, heikoin tuloksin. Kala ei vaan napannut.

Meidän nuori mies käveli kalapussi käsissä, näyttämässä päivän pienintä kalaa. Ranta on täynnä isoja ja pieniä kiven murikoita, ja vähän hankala liikkua.

 Poika oli isänsä vieressä kaloja näyttämässä, kun jalka luisti irtokivillä, ja heppu luisui veteen vyötäröään myöten. Onneksi isäntä kerkesi napata takin kauluksesta kiinni, ja pojan käsiote piti, ettei hän pudonnut syvään veteen.

Vähänkö meinasi naurattaa, mutta sitten kauhistutti, että sattuiko mihinkään. Kyynärpää meni hiukan auki, mutta ei onneksi muuta pahempaa. Vaatteet olivat ihan märät vyötärölle asti. Taskussa oli kännykkä ja kamera, mutta näyttäisi siltä, ettei niille käynyt hullusti.

Ei muuta kuin vaatteet päältä ja kääntämään kuivaksi. Onneksi kalastusaikaa oli vielä 30min, joten tuulihousut, sukat, villasukat ja saappaat ehtivät kuivua auringossa ja tuulessa vähän aikaa.
Sen verran lämmintäkin oli ettei palellut vaatteiden kuivuessa.

                               Vielä viimeiset minuutit, kokeilla vieläkö kala nappaisi.

           Korppi lenteli taivaalla ja piti mekkalaa. Linnusta en onnistunut saamaan kuvaa.
Edessä olevalla kalliolla, on ollut muinaista asutusta joskus 1500 luvulla.

Oli aika lähteä punnitukseen. Poika puki vielä märät kamppeet päälle, ja lähdettiin kävelemään autolle päin.
Minun kalansaalis. Pieni lahna, melkein saman kokoinen särki, ja salakoita.

Kalojen punnituksen jälkeen, oli vuorossa makkaran paistoa. Seura tarjosi makkarat, ja pillimehua.
Minulla oli oma makkara ja juominen mukana.

                                                      Kiva oli paistaa makkaraa.
                                              Kalapaikka on ihan sillan vieressä.

Makkaran syönnin jälkeen, alkoi palkintojen jako. Ensinmäisenä palkinnon sai nuorten sarjalainen.
Poika sai 200g kaloja. Hyvä meidän auto!

Toisena jaettiin naisten sarjan palkinnot. Yllätys, minä voitin. En olisi uskonut, sillä kalamäärällä.
Tässä palkinnon saa Tarja, joka tuli toiseksi.

                                           Naisten sarjan kolmas, palkitsemis vuorossa.

                                         Tässä saa palkinnon veteraanien voittaja.

                                          Veteraani sarjojen toinen palkittavana.

                                         Veteraanien kolmas, palkinnonjaossa.

                                                Yleisen sarjan voittaja, Jukka.

                                                   Yleisen sarjan toinen.

                                             Hyvä meidän auto! Isäntä tuli kolmanneksi.

Tässä Voikkaan kalakerhon onkikisojen tulokset.

Harmittaa, kun menin häviämään isännälle! Voi kun olisin saanut ne kalat ylös, jotka tippuivat kivien koloihin. Mutta kun niitä tippuneita ei hyväksytä. No, pilkkikisoissa isäntä häviää minulle.

Kivaa oli. Yöllä ja huomenna tuskaillaan sormien, olkapäiden ja polven kanssa, mutta ei voi mitään. Syödään sitten särkylääkettä.