Hirveä jähmeä möykky, helpotti vatsasta, perjantaisen lääkärissä käynnin jälkeen.
Tapaamisessa oli viisi lääkäriä. Hammaslääkäri, syöpälääkäri ym. Tietokonetomografia kuvissa syöpäpatteja ei ollut levinnyt muualle vartaloon. Kaikki viisi syöpäpattia on kaulan alueella.
Hoitona on leikkaus. Tarjottiin myös, koko loppu elämän, kestäviä sytostaattihoitoja. Muutaman kerran viikossa.
Äiti ei halua voida huonosti, hoitojen takia.
Leikkaus on tämän kuun lopussa. Luvassa on monta tuntia kestävä operaatio. Kaulan alueelta viedään, kaikki mitä pystytään poistamaan.
Kaulajänteestä ja nyökkääjä jänteestä lähtee palat. Leikkaus vaurioittaa oikeaa kättä. Käsi ei enää tule nousemaan ylös. Mutta kädellä voi kumminkin tehdä jotakin, ettei se vaan roiku sivulla.
Pään pitäisi liikkua myös, eikä jäädä jäykäksi. Leikkaus ei pitäisi vaikuttaa nielemiseen, ja puhumiseen.
No, leikkauksen jälkeen nähdään, mitkä tiedot pitävät paikkansa.
Nyt äidin tarvitsee käydä vielä verikokeissa.
Hirvittää leikkaus. Toivottavasti äidin kunto kestää, ja on sisua niin paljon jäljellä, että kestää kuntoutus ajan.
Mitä sitten, jos syöpä taas, kolmannen kerran uusiutuu? Parasta on ettei ajattele niin pitkälle.
Lääkärissä sanottiin. että oma tarkkailu on tärkeää taudin takia. Onneksi hätäilin, ja hoputin lääkäriin. Hirveä, jos oltaisiin, vain ihmetelty patteja, koko kesän. Nyt on ainakin mahdollisuus koittaa voittaa tautia, kun oltiin ajoissa liikenteessä.
Miten voi yhtä ihmistä koetella niin hirveästi? Ei ole hyvähaltija ollut paikalla, kun syntymälahjoja on jaettu.
Kaulavaltimon ahtautuma, aivojen verisuoni pullistuma, sarkooma, paha diabetes, verenpaine tauti, sydänmen vajaatoiminta, ja nyt suusyöpä. Tuntematon isä, on lahjoittanut mielettömät geenit tyttärelleen. Pahoja juttuja kaikki, jotka voivat viedä hengen. Toivottavasti äidillä, vielä on kumminkin elinaikaa jäljellä.
Toivottavasti kaikki taudit ei periydy minulle, tai pojalle. Paljon toivottavsti sanoja, mutta nyt ei voi, kun vaan toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti