POROJA

 

                                Porot vilvoittelevat hiekkamontulla, ja ovat hyttysiä paossa.

IIJOKI KIVESKOSKI

 

                      Kävimme ostamassa Taivalkoskelta eräästä huoltamolta, kalastusluvat Iijoelle.

 Ajoimme metsäautotietä niin pitkälle, kuin tietä riitti. Tien päässä on käntöpaikka. Jätimme auton sinne parkkiin. 

Polku Kiveskoskelle lähtee käännöksen kohdalta. Kävelymatka tieltä alas joelle, ei ole valtavan pitkä.

Joki on aika leveä. Vesi virtasi meidän käynnin aikana hurjaa vauhtia. Kalastimme hetken laavun luona. Isäntä menetti ensimmäisen uistimen, se jäi kiinni edessä, vedessä olevaan puuhun.

Minä siirryin muualle. Olipa hankalaa, ja rankkaa kävellä jyrkkää maastoa pitkin!  Kokeilin kalastaa useasta kohdasta, siirryin koko ajan eteenpäin. Miehet hävisi johonkin näkyvistä. Minulla jäi uistin vaihteeksi pohjaan kiinni! 

Kävelin isännän luokse, ja pyysin laittamaan uuden uistimen kiinni:-))  Isäntä kokeili vedessä, ihan minun edessä, miten uistin ui. 

Kyllä harmitti! Hän nappasi uuden kalalajin mudun Eurasian minnow (phoxinus phoxinus)!

 Meillä on perheen kesken kilpailu, kuka saa eniten kalalajeja. Minun virveli ja uistin! Olisin halunnut kalan itselleni!

Kaunis kalapaikka, upeat maisemat. Vettä oli joessa paljon, ja se virtasi kovasti. Emme halunneet enää kalastaa, vaan palasimme autolle.

PÄRJÄNJOKI

 

                                   Pikkusieppo The red-breasted flycatcher (Ficedula parva) 

                                               Aamulla palasimme takaisin Pärjänjoelle:-)) 

Oli kiva kävellä joenrantaa pitkin. Miehet kalastivat paikoissa, joihin minä en päässyt!

 Koitin heitellä virvelillä pusikoiden seassa. Siimat olivat jatkuvasti kiinni pusikoissa, menetin myös muutaman kuvan.

 Isäntä ja nuorimies sai muutamia haukia. Kaikki kalat pääsivät takaisin veteen. 

Minä en viitsinyt kalastaa pitkään. Heitin virvelillä viimeisen kerran. Kuva ja siima jäi niin pahasti pohjaan kiinni, että päätin lopettaa kalastuksen.

 Koitin saada lähistöllä laulavaa pikkusieppoa valokuvattua. Kauan se kesti, mutta sain siintä valokuvan.-))

                                      Itsepäinen poro, juoksi keskellä tietä, eikä väistänyt!

PÄRJÄNJOKI

 

Palasimme takaisin samaan paikkaan, mistä lähdimme kaksi viikkoa aikaisemmin. Kalapaikat oli aivan mahtavat, siksi takaisin sinne:-))

 

Majoituspaikkaan sai mennä vasta kello 16. Meille jäi vielä muutama tunti aikaa, joten päätimme mennä kalalle. Luvat kävimme ostamassa Syötteen tunturikaupasta.

Ajoimme autolla toraskoskelle.

 Auto on ollut monta kertaa tien vieressä pienellä tasenteella. Paikka on tosi monttuinen, ja kivinen. 

Isäntä peruutti vanhasta muistista auton parkkiin. Kuinkas sitten kävikään!! Meillä on matala maavara autossa, ja auto on pitkän mallinen.

 Auto jäi tosi pahasti kiinni rungosta yhteen monttuun! Auto ei liikahtanut mihinkään. Hiekka ja multa pureutui tiukasti runkoon! Hirvitti, mitä tuhoa tapahtui auton alla.

 Kysyin ennen peruutusta, menenkö katsomaan voiko auton peruuttaa? Ei kuulemma tarvinut. Seuraavalla kerralla, jossakin pahassa paikassa, en edes kysy, katsonko onko peruutuspaikka sopia. Menen katsomaan!

 Meillä piti olla retkilapio autossa mukana, mutta eihän sitä löytynyt. 

Keppien avulla kaivoimme auton reunasta kiviä, ja multaa pois.

 Maata piti raivata alta paljon, ennen kuin saimme auton siirrettyä. 

Nuorimies tasoitti maata, nyt siihen ei jää kukaan enää kiinni.

 Sen verran maatkusaminen ja maan kaivuu hermostutti, ja väsytti, että emme olleet kovinkaan kauaa kalastamassa. 

Joenranta oli muuttunut mahdottomaksi pusikoksi, ja hyttysiä oli myös paljon. Kala ei napannut, joten lähdimme majapaikkaan.

VUOKATTI KATINKULTA

 

Olemme matkustelleet tänä kesänä. Meille jäi kesäkuun lopussa, ja heinäkuun alkuun viikko vapaata. Päätimme tilata pikamajoituksen johonkin, ja katsoa mihin kiinnostaisi mennä. Löysimme hyvän ja mielenkiintoisen paikan, missä pääsemme kalastamaan.

Meidän matka alkoi monen tunnin ajolla Vuokattiin. Vettä satoi silloin ihan koko matkan. Ennen vuokattia ihmettelimme, tienlaidassa olevia kylttejä ja ihmisiä autoissa. 

Selvisi, että samaan aikaan Vuokatissa oli Kainuun rastiviikko.

 Meillä oli mukana majapaikkaan vietävät ruokatarvikkeet. Huoneessa ei ollut jääkaappia, mihin olisimme saaneet ruoat viileään paikkaan.

 Isäntä kävi ilmoittautumispisteellä kysymässä, jos tavarat saisi heidän kylmiöön. Se ei kuulemma ollut mahdollista. 

Sanoin isännälle, että käy jostakin rakennuksessa olevasta ravintolasta kysymässä, saako ruokatarvikkeet heidän kylmiöön. Onneksi yksi ravintola oli niin ystävällinen, että saimme kylmään menevät tarvikkeet heille säilöön.

Kylpylässä käynnin ja ruokailun jälkeen uni tuli äkkiä.

MANSIKOITA

 Ostimme tänään 10 kg mansikoita, ja myös ison laatikollisen vattuja. Mansikat maksoi 5kg laatikko 55€. Vattulatikko 42€.  Puolet mansikoista meni pakastimeen, ja toisesta puolesta tein miehille mansikkahilloa. Vatut laitoin pakastimeen.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA! Have a nice weekend

 

Meillä oli eilen ukonilma muutamaan otteeseen. Vettä ei tullut oikein mitään taivaalta. Jospa tänään sataisi. Säätiedotus on luvannut sadetta ja ukkosta tänään tänne.

Keskiviikon ja torstain välinen yö oli ihan järkyttävä. En saanut nukuttua ollenkaan. Ihan kummallinen olo koko kehossa! Henki ei kulkenut taas mitenkään, vaikka otti mitä lääkettä tahansa. Aamu klo 4, luovutin, ja otin kortisonin. Nukuin kello 5. 00 - 8.00. Herätessä oli aivan epätodellinen olo.

Vapisutti, ja tuli ihan hillitön hiki yhtä-äkkiä. Onneksi tajusin mitata verensokerin. Sokeriarvo huiteli yli 11!  Nappasin samantien diabeteslääkkeen. 

En ollut syönyt vielä mitään. Otin uuden verensokeri arvon tunnin päästä. Mittari näytti yli 15!!!!  Kyllä pelästytti! 

Soitin terveyskeskukseen kysyäkseni neuvoa. Odotin 15 minuuttia, ennen kuin sain hoitajan vastaamaan. 

Kerroin olleeni fess leikkauksessa, ja vielä toipumassa. Sanoin, että astma on kiusannut, ja olen joutunut ottamaan kortisonia. Lenkille en saa vielä mennä. Liikunnalla saan kyllä verensokeriarvot pysymään. 

Sokerit on kamalan korkealla!

 Kysyin voinko ottaa ylimääräisen diabeteslääkkeen. Hoitaja lupasi kysyä lääkäriltä. Hän soittaa minulle kohta takaisin. 

Puhelin soi jonkin ajan päästä. Sain luvan väliaikaisesti ottaa ylimääräisen lääkkeen.

 Otin lääkkeen, ja söin samalla ruoan. Ajattelin, että lähden ihan hiljakseen kävelemään ulos. Otin kävelysauvat mukaan. Kävin kävelmässä hiljalleen kilometrin lenkin.

 Kotona mittasin uudestaan reilun tunnin päästä sokeri arvon. Arvo oli onneksi tippunut sallittuun lukemaan:-))

 Iltapäivällä kävin porealtaassa hierottamassa lihaksia. Tuntui tosi hyvälle. Saunan puolellakin kävin, mutta lämmin ilma ei tunnut hyvältä nenässä. 

Illalla katselin televisiota, ja nukahtelin tuolille. Heräsin välillä, ja nukahdin uudestaan. Jossakin vaiheessa tajusin, että nyt on lähdettävä nukkumaan.

 Yöllä nukuin hyvin, heräsin vain kerran yöllä. 

Kävin aamulla kilometrin hitaan kävelylenkin. Kävin myös lähikaupassa. Nyt en enää jaksa mitään.

 On se kumma miten tuosta leikkauksesta on noin rankkaa toipua. Siitepölyaika, ja kuumuus ei edesauta toipumista. 

Nenä ja poskiontelot on vielä kipeitä. On tämä toipiminen silti jo edistynyt paljon:-))