Eilen käytiin Lappalalla Hautalan puolella. Parkkipaikalla oli vain yksi auto meidän lisäksi.
Onneksi ei ollut kovin kylmä, mitä nyt tuuli jonkun verran.
Tällä kertaa mukana, oli pulkka, reppujen ja kairan kuljetusta varten.
Minun olkapäät, ei kestä repun kantamista, ja kairaamista. Molemmat olkapäät tulehtuneet. Sain kortisoni piikit jokunen aika sitten, mutta ei kestä tehdä mitää painavaa. ( Kipu on sietämätön, jos erehtyy nostelemaan jotain painavaa ).
Parkkipaikka on ihan tien vieressä.
Hautalan puolelta, mennään metsän poikki, n. 500m rantaan.
Ei ollut aura käynyt, ajamassa lumia tieltä. Oli aikamoista ajoa kieli keskellä suuta.
Polku lähtee tästä. Yhdet jalan jäljet hangella.
Kummallista, kun ei kuulunut lintujen ääniä. Yleensä nämä puut on täynnä pikku lintuja.
Ei meinannut uskaltaa, mennä rinnettä alas. Tuntuu, että polvet on, kuin puupökkelöt, kun ei anna yhtään periksi.
Hiippailin varovasti alaspäin, ja pelkäsin, että kohta kaatuan. Samassa isäntä veti liukua selälteen, toisella polulla, pulkka perässä. Onneksi ei sattunut, millähän sitä oltaisiin saatu iso mies metsästä pois, jos olisi jotain käynyt.
Vielä viimeinen kallio, ja vihdoinkin jäällä. Poika tepasteli reippaasti kalliolla, ja sanoi ei tämä ole jäässä.
Mutta kun ei ne minun jäsenet, ole enää niin notkeat, että esteet mentäisiin silleen vain yli.
Isäntä oli selvinnyt vähän kauempaa jäälle, ja raahasi meidän pilkkivehkeitä. Ihmetteli, kun voimat on hävinnyt. Pulkkaa ei jaksa vetää mihinkään. Ei ihmekkään, kun pulkan pohja oli ihan jääkökkäreessä.
Kalliolla näkyi, taas harhanäkyjä. Kaksi möykkyä on, kuin jotain eläimiä. Mutta on todellisuudessa kiviä.
Isäntä kairaili avantoja, hikihatussa. Ei vaan kaloja löytynyt. Kuljettiin eteenpäin, ja kokeiltiin matalasta, ja vähän syvemmästä kaloja. Mutta kun kalaa ei löytynyt.
Tultiin yhteen poukamaan, mistä ukko sai muutamia kiiskiä. Jäälle oli ilmaantunut hiihtäjiä, ja muita pilkkijöitä.
Joku veti kovaa vauhtia moottorikelkalla, järven toiselta puolelta. Ihan hirvitti. Ei meinaan ollut ihan tavallinen kelkka.
Vähän matkan päästä meidän pilkkipaikasta toiset ihmiset, innostuivat ajelemaan moottorikelkalla.
Kelkka jyristi vierestä useampaan kertaan, aina oli uusi kuski.
Arvatkaa vaan söikö kala? Jäällä oli sellainen melu, että kalat olivat varmaan pohja mudissa!
Jossain vaiheessa jäälle ilmestyi, hevonen kuskeineen juoksemaan kovaa vauhtia.
Ei ole totta! Sain ahvenen, ihan hyvän kokoinen.
Pojalla ei ollut nykäystäkään, ja alkoi väsymään pilkkimiseen. Eihän se kivaa ole, jos pilkillä ei saa kalaa.
Hevonen sai tarpeeksi treeniä, ja lähti kävellen jäältä pois.
Mekin tuumattiin, että eiköhän lähdetä saunan lämmitykseen, kun kalaa ei tule. Jäällä ei nimittäin ollut mikään lämmin, kun tuuli.
Tuuli oli puhaltanut rannan, ja kallion väliin siistin harjanteen.
Eräs rouva oli liikkeellä hiihtäen, ja kyseli meiltä laavua. Ei kyllä osattu neuvoa, sillä alueella missä liikkutaan, ei ole laavua. Ainoastaan Kouvolan ladun mökki, muutaman kilometrin päässä.
Vesi oli jäätynyt kallion reunalle.
Paksuja jääpuikkoja.
Voi itku! On jollakin, ollut kanttia viedä koivun kyljestä pakurikäävät. Onkohan sillä ollut maanomistajan lupa? Tässä on tiedetty mitä otetaan.
Pituus on on ilmeisesti loppunut kesken, kun vähän ylemmäski on jätetty vielä yksi pakurikääpä.
Isäntä raahasi jyrkkää kapeata polkua, ylöspäin painavaa pulkkaa. Pulkka oli jatkuvasti kumossa, kun ei ollut ihan tavarat tasapainossa.
Kettu oli mennyt vähän aikaa sitten samaa polkua.
Yhdessä kohtaa polun oli ylittänyt jonkunlainen hiiri.
Pulkka piti vielä kantaa muutaman kaatuneen puun ylitse, ja sen jälkeen päästiinkin autolle. Autoja oli tullut parkkipaikalle muutama lisää.
Pitäisi kaivaa esille ahkio. Saataisiin tavarat menemään helpommin mukana, eikä tarvisi käsillä vetää raskasta taakkaa.
Tänään aamulla, poika meni kouluun, ja me kalalle. Lappalan valkealan kirkon päädyn kautta rantaan.
Veneranta oli täynnä säilytyksessä olevia soutuveneitä. Ihme että parkissa ei ollut muita autoja.
Tässä samassa rannassa on uimapaikka kesällä.
Autot ajavat tästä kohtaa jäälle. Me ollaan tuumattu, jos ei jakseta kävellä jäällä, lopetetaan pilkkiminen. Ei autoilu kuulu pilkkimiseen.
Ranta on täynnä järviruokoa, pitkältä matkalta. Tänne pitää tulla keväällä. On varmaan isot kalat liikenteessä.
Että voi korppi pitää ovelaa ääntä! Fasaani huuteli jossain vähän matkan päässä myös.
Reippaasti kohti ensimmäistä saarta. Jäällä oli hyvä kävellä, kun meni moottorikelkan jälkiä, ristiin rastiin.
Pulkkakin kulki nyt keveästi, kun pohja ei ollut jäässä.
Aamusta oli jonkunlainen sumu, kun ei ollut näkyvyyttä kovinkaan pitkälle. Aamulla pakkasta mittarissa 2 C astetta. Hyvä keli.
Menttiin saaren luokse, ja alettiin kokeilemaan tuleeko kalaa. Ei napannut. Lisää vaan vanhoja avantoja auki.
Saaren vierusta on tikattu avantoja täyteen. Ilmeisesti tästä kohtaa tulee kalaa.
Yksinäinen pilkkijä istui pitkään paikallaan, saikohan kaloja?
Heikko kuntoinen jäällä. Mitä sitte, jos ajaakin kohtaan, jossa jää ei olekkaan niin vahvaa?
Siellä on kuski ja auto. Kun menee jalkaisin, kuulee jos jää rutisee heikkouttaan.
Kuljettiin saaren vieressä, ja aina jostakin kohtaa nappasi välillä kala. Kiva kalastaa! Sitä on oikein kaivannut päästä kalalle.
Moottorikelkka ura kulkee tästä. Kolmisen tuntia kalastettiin, ja lähdettiin pois.
Minä sain 11 otettavaa ahventa + muutama pieni, mitkä heitin takaisin kasvamaan.
Isännän kalasaalis. Otti 23 ahvanta, muut joutivat kasvamaan. Minun täytyy ilmeisesti harjoitella, kun hän päihittää nyt joka kerta. Yleensä se on toisin päin, pilkkijutuissa.
Propilkki on tosi hyvää harjoitusta, jos ei pääse oikeasti jäälle.
