Ajomatka järvenrantaan sujui kirkkaassa päivänvalossa.
Parkkipaikalla vastassa oli sama kylmä sumu, kuin lammikollakin.
Käveltiin silti rantaa pitkin eteenpäin, jos vaikka jotakin näkyisi.
Järvelle ei näkynyt, kuin muutama metri rannasta eteenpäin.
Jos taivaalla lensi joitakin lintuja, tai vedessä uiskenteli tirppoja, ei niitä sumun keskeltä erottanut.
Viereisen metsikön asukitkin olivat ihan hiljaa.
Joten ei muuta kuin takaisin lammikolle.
Tien päässä loppui sumu, ja aukeni kirkas maisema.
Lähellä hanhipaikkaa,
sähkölangoilla istui paljon puluja.
Niiden joukossa on muutamia erikoisen värisiä yksilöitä. Tässä langalla ruskea pulu.
Oh hoh hoijaa! Sama kylmä sumu peitti lammikot!
No, ei siellä varmaan lintuja paljoa ole, kun taivalla niitä lentelee noin mahdottomasti.
Naakat ja pulut nokkivat jotakin tieltä. Auton liikkuminen ei näitä tipuja häirinnyt.
Linnut lensivät muutaman metrin eteenpäin, ja laskeutivat taas nokkimaan asfaltista jotakin.
Tuonne sumun keskelle sitä seuraavaksi mennään.
