Metsän reunassa seisoo, 1005 vuotias Einari Osmankäämi. Tuhannen vuotta Einari on katsonut huojuvia paksuja kuusia, lentäviä lintuja, ja ohitse käveleviä hirviä.
Nykyään paikka on kovin tuulinen, ja paikkoja on alkanut kolottamaan. Tuuli on tässä aukiolla niin mahdottoman kovaa välillä, että se meinaa viedä nämä minun partakarvat mukanaan.
Viisi vuotta sitten ihmiset pistivät vanhat puut nurin, ja nyt paikalla on risukkoa kasvava aukio!
Jos hyvää pitäisi keksiä ihmisten touhusta, onpahan minulla nyt hyvä näkyvyys jokaiseen suuntaan.
Mutta tässä minä meinaan vartioida vielä pitkään, ja odottelen uuden metsän kasvua.
