Käytiin kahdella koskella, koskikaroja katselemassa. Ensinmäisellä koskella niitä löytyi 2 yksilöä. Tällä toisella koskella, oli paljon muutakin nähtävää. Parkkipaikalla oli paljon autoja, ja hiihtomajassa runsaasti hiihtäjiä, nauttimassa kuumasta mehusta. Hiihtäjiä kulki latuja edestakaisin.
Lumipenkat olivat täynnä koskikorentoja! Pyrstötiaiset laulelivat vieressä, ja lensivät pään ylitse toisiin puihin.
Koskikaroja näkyi 3 lintua.
Miehet harppoivat latusien ylitse, sillan toiselle reunalle. Yhtäkkiä isäntä huutaa, täällä on majava! Ei kun piisami! Sitten kuuluu pojan ja isännän ääni yhdessä, täällä on MINKKI! Minä harpoin perässä kiireesti, että kerkiän nähdä eläimen. Yhden kuvan sain napattua, sitten eläin sukelsi veteen, ja hävisi.
Yhdet latuset menevät kosken toisella puolella, ihan rannassa.
Kaunis paikka.
Lintujen laulun määrää, ei voi uskoa! Kun kuuluu kaikenlaisia lintujen ääniä. Sinitiais pari suunnitteli pesää, yhteen puunkoloon. Talitiainen piti meille saarnaa vieressä. Olisiko sillä ollut ja pesäntekoa mielessä.
Upea kalapaikka kesällä. Perhokalastusalue.
Päätön pikkukala rannalla. Taitaa koskikaroilla olla hyvät apajat, kun kaloista syödään vain päät.
Uoman toisella puolella on talo.
Kosken kuohuja.
Kuvailin vettä, ja kuuntelin kun ihan outo lintu lauloi. Ikinä en ole kuullut moista ääntä!
Katselin puihin, pensaisiin ja veteen, mutta äänen lähdettä en vaan keksi.
Poika oli kameran kanssa lähistöllä, ja meinasin että sai kuvan linnusta. Katselin kun hän oli maassa ja hävisi sitten pois isännän luokse.
Molemmat tulivat kohta minun kohdalle. Nuori mies kaatusi ja satutti poiven, mutta pystyi onneksi kävelemään.
Kyselin äänen lähdettä. Oli kuulema koskikara joka lauloi! Ihmeellisen hienoa laulantaa. Yleensä lintu on hiljaa kun sen näkee. Miten sitä ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, että onhan silläkin lauluääni!!
Kosikarat lentelivät alueella sinne sun tänne. On se vaan niin vilkas lintu kuvata. Kannatti tulla nauttimaan ulkoilmasta.
