Olen hävittänyt vanhoja tekemiäni öljyväritöitä. Tauluja on kertynyt vuosien ajan paljon. Toisaalta harmittaa hävittää niitä, mutta mitäpä ne tekevät varastossa lojumassa. Tämä vuonna 1985 tehty työ sensijaan säästyi.
Vettä on satanut aamuyöstä lähtien rankasti. Ilmanlämpömittari näyttää +13°C. Odotellaan koska puuskaiset tuulet ja ukkonen alkaa!
Kyllä oli eilen sellainen koettelemus verikokeissa käynti! Ensi viikolla on kilpirauhasen takia lääkäri, ja eilen piti ottaa uudet kokeet.
Minulla oli aika varattu klo 9. Sisään pääsin ennen aikojani. Nuori nainen tulosti lappuja ja kyseli tunnuksia. Katselin, kun hän otti tavallisen neulan. Siinä vaiheessa sanoin, että minulta saa huonosti otettua kokeen. Eihän siintä mitään tullut! Kaksi reikää sain käsiin, ja sitten vaihtui ottaja.
Tämä toinen ottaja, pisteli neulalla useaan kohtaan, ja välillä kaiveli ihan kunnolla suonta. Näytettä ei saanut mistään.
Sain kumihanskaan tehdyn kuumapussin käteeni, ja käskyn mennä odottamaan hetkeksi. Istuin hetken odotustilassa, ja pääsin takaisin näytteenottotuolille.
Muutaman reiän ottaja teki vielä käteen tavallisella neulalla, ilman tulosta. Siinä vaiheessa loppui minun kärsivällisyys, ja kivunsieto! Sanoin, eikö voisi vihdoinkin käyttää avoneulaa.
Avoneulalla löytyi pieni suoni, josta hitaasti tiputtamalla hän sai kokeet otettua. Loput kaapimalla neulan reiästä. Yksi tavallisella neulalla otettava näyte jäi nyt saamatta!
En ymmärrä miten se on niin vaikeaa ottaa verikoetta avoneulalla! Turhaan laitetaan kärsimään, ja kestämään pistelyä ja kaivelua.
Näytteenottohuoneessa olin yli 30 minuuttia!
Täällä paikallisessa laborassa on tasan kaksi ihmistä, jotka saa minulta tavallisella neulalla, vähällä pistelyllä kokeet otettua.
Harmi vaan, että he eivät ole useinkaan paikalla.
Kädet on nyt täynnä neulan reikiä, ja mustelmia,-((((
