Sukututkimus on todella mielenkiintoista! Olen etsinyt isän ja äidin puolen sukua, moneen eri otteeseen. Ensimmäisen kerran 1990 luvulla. Sen jälkeen, tuli muuta mielenkiintoista kuvioihin;-) Kunnes 2000 luvun alussa kiinnostus sukujuttuihin taas heräsi. Nyt on ollut muutamia vuosia suvun etsiminen tauolla. Tuntuisi siltä, että voisi taas penkoa papereita.
Isän puolen esi-isiä ja -äitiä on ollut hankala löytää. Meidän sukunimi kun on kirjoitettu ck:lla, k:lla ja nyt nimessä on g.
Äidin puolelta, äidin äidin esivanhemmat ovat suhteellisen hyvin tiedossa, myös nyky sukupolvi.
Kuvassa on äidin äidin vanhemmat Kalle ja Lydia, 1800 luvun loppupuolella syntyneitä. Aivan mahtavaa on, jos sattuu vielä löytämään valokuvia menneestä sukupolvesta. Harmittaa vaan, kun ei aikoinaan tullut laitettua ylös vanhojen valokuvien taakse, ketä kuvissa on. Nyt ei ole enää ketään, keltä kuvista voisi kysellä.
Äidin isän puoli, on ollut ihan kadoksissa. Hänen isänsä kaatui kaksi kuukautta, ennen äidin syntymää. Eli äiti oli sotaorpo. Siihen aikaan, suku ei halunnut olla missään tekemisessä aviottoman lapsen kanssa.
Olen etsinyt paljon äidin isän sukua, silloin 2000 luvun alussa. Kävi hyvä sattuma, muutama vuosi sitten. Tästä suvusta, olivat alkaneet tekemään sukututkimusta. Sieltä otettiin yhteyttä. Nyt minulla on täydellinen luettelo uudesta sukupolvesta;-) Äiti ehti vielä ensimmäisen kerran nähdä sukulaisia, ennen kuin hän menehtyi.
