Tänään oli käynti diabeteshoitajalla. Oli mielenkiintoista mennä terveyskeskukseen. (Läksin katsomaan oliko minulla aikaa, kun kukaan ei ollut soittanut ja perunut käyntiä).
Terveyskeskuksen ovet oli lukossa, ja piti soittaa ovikelloa. Minulta kysyttiin oliko varattu aika, kun vastasin kyllä, pääsin ovesta sisälle.
Sisällä näkyi muutamia hoitajia, ja yksi asiakas. Menin diabeteshoitajan huoneen luokse istumaan, ja laitoin käsidesiä käsiin.
Vähän aikaa jouduin yksin odottamaan aulassa, kun pääsin sisälle.
Tämä diabeteshoitaja on ihana. (Hän auttoi todella paljon äidin ja isän kanssa, kun tarvitsin apua).
Miten se on niin kamalaa, kun pitää ottaa veripisara sormen päästä! Kämmenet hikoaa, ja sydän hakkaa.
Jalkojen tarkastuksen, verenpaineen mittauksen, ja hetken juttelun jälkeen pääsinkin jo pois. Ulos pääsin sivuovesta, jonka diabeteshoitaja avasi minulle. Hyvin olin erilläni muista ihmisistä.
