Seuraavaksi me kävimme katsomassa Syökarinlahden lintutornin. Kävelymatkaa oli kyltin mukaan 1 km. Miehet laittoivat saappaat jalkaan, minä läksin lenkkareissa.Hirvien jälkiä savessa!
Maasto on mahtavan risukkoista. Kesällä täällä on varmaan paljon lintuja.
Sammakot olivat tehneet kutuja, vähän jokaiseen pieneen vesilätäkköön.
Kävelymatka tuntui todella pitkältä, kun ei tienyt missä meni. Välillä opaskyltit hävisivät näkyvistä. Maa oli todella märkää paikoitellen. Minulla meinasi olla hankala kulkea lenkkareissa. Sain etsimällä etsiä kuivaa kävely alustaa.
Tornin vieressä on taukopaikka.
Ruovikosta kuului pikkulintujen ääniä. Näkyviin ne eivät suostuneet tulemaan.
Kiva kävelytunneli!
Olipa jännä kiivetä näitä rappuja ylös! Aika jyrkät raput.
Edessä näkyvässä vedessä, uiskenteli merihanhia.Laskeuduimme tornista alas, ja kävelimme taukotuvalle. Nuori mies huomasi taivaalla petolintuja. Ruskosuohaukka, merikotka, ja jokin kolmas peto väijyi taivaalla saalista.
Pois tullessa risukosta löytyi tämä kaunis sulka. Olisiko merihanhen sulka?
Meillä meni 25 min aikaa, kun kävelimme tornilta takaisin autolle. Tornilla ei ollut oikeastaan mitään nähtävää. Kun kesä tulee, pusikot on varmasti täynnä pikkulintuja, ja niitä saalistavia petoja.
Ei muuta kuin seuraava kohde!
