Lokakuussa kävimme siikaongella. Paikalla oli muutamia muitakin ihmisiä. Ilma oli kylmä.
Viritimme onget paikoilleen, ja odotimme nappaisiko siika syöttiin.
Olin ollut hetken paikoillani, kun virvelin kärki alkoi nykiä. Kelasin siimaa ja ajattelin, onko siellä kala vai ei!
Vesi virtaa kovaa vauhtia, ja siiman päässä on painava paino. Kelasin siimaa, ja sain sen lähelle. Olihan siellä kala! Aika iso lahna oli tarttunut matosyöttiin kiinni. Voi ei! En halunnut ottaa sitä käteen, kun se on niin limainen kala! Onneksi kala nykäisi voimakkaasti, ja pääsi itse pois koukusta.
Isännällä ja nuorella miehellä, oli joitakin tapahtumia. Särki nappasi molemmille kiinni.
Lähellä, veden pinnalla, hyppi isoja lohia, ja taimenia! Pelkäsin koko ajan, että joku iso kala nappaa syöttiin kiinni. Onneksi ei! Nyt on taimenen ja lohen rauhoitusaika, koukkuun saatu kala pitää vapauttaa.
Vastapuolella uomaa, näkyi kalastaja, joka sai siian. Muuten kalan syönti oli olematonta.
Viivyimme paikalla useamman tunnin, mutta emme saaneet siikoja. Ilma oli sen verran kylmää, joten lähdimme ajalemaan kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti