Pari päivää sitten, menimme katsomaan, pääseekö muutamalla pienellä järvellä kalastamaan. Pakkasta on ollut sen verran kauan, että kaikki järvet ja lammet ovat jäätyneet. Jäätä on vielä vähän, joten pilkille ei uskalla hetkeen mennä.
Ennen meidän määränpäätä, tien laidassa oli kaksi metsästäjää. Koira tai koiria heillä oli mukana, kun niiden haukkumien kuului jostakin läheltä.
Meillä oli mukana makkaraa, joten päätimme kävellä makkaranpaisto paikalle. Nuori mies otti virvelin mukaan, jos jossakin kohtaa näkyisi vielä sulaa vettä.
Perillä isäntä jäi virittelemään tulia. Nuori mies lähti etsimään kalapaikkaa. Minä jäin valokuvailemaan, ja ihmettelemään eläinten jälkiä. Kauris, hiiri, jänis ja saukko olivat jättäneet lumeen jälkensä;-)
Ihmettelin, mihin nuori mies hävisi, kun häntä ei näkynyt. Sanoin miehelle, että lähden katsomaan missä hän on, ja löytyikö kalapaikka.
Oli ihana kävellä metsässä,-) Vesistöä on kummallakin puolella polkua. Vähän jännitti kulkea yksin metsässä. Veli oli hetki sitten soittanut, ja sanonut, että susi oli näkynyt jonkun metsämiehen riistakamerassa.
Nuoren miehen jalanjälkiä lumessa, oli ensin helppo seurata. Sitten jäljet hävisivät. Arvelin, että hän on kulkenut alhaalla veden rajassa. Minä kävelin aika pitkälle, enkä nähnyt poikaa. Otin kännykän esille ja soitin hänelle, kysyin missä kohtaa hän on. Olin mäen päällä, ja hän mäen alapuolella,-)) Kalapaikka oli löytynyt. Järvessä oli kohta, joka ei ollut jäässä.
Kaloja ei tullut. Läksimme kävelemään takaisin makkaranpaisto paikalle.
Kylläpä nuotiossa paistettu makkara maistui hyvälle:-))
