TÄNÄÄN today

 

Tänään oli astmahoitajan aika. Paikalla oli myös opiskelija. Olen ollut huonolla hapella monta viikkoa. PEF puhallukset kahdelta viikolta oli ylös alas kuviota! Poskionteloita ja otsaa on koskenut monta viikkoa, ja hengitys rohisi muutamia päiviä. Rintakehää on myös puristanut, niin kuin monta vuotta on tehnyt.

Vuosikontrolli muuttui oirevastaanotoksi. Astmahoitaja kuunteli keuhkoja, ja sydäntä. Ranteesta koitti myös kokeilla pulssia. Verenpaineet oli tosi korkealla. Iho oli kylmä ja hikinen. (Olin käynyt suihkussa, syönyt ruokaa, ja ottanut sokerilääkkeen, ennen hoitajan vastaanottoa. Minulla tulee monta kertaa syömisen jälkeen hirveä hiki päälle, en tiedä miksi.)

Hoitaja keksi, että minusta pitää ottaa sydänfilmi. 

Sydänfilmin kanssa hän meni kysymään lääkäriltä mielipidettä. Takaisin huoneeseen astmahoitaja tuli nitrosuihkeen kanssa. Minun pitäisi ottaa se, ja katsoa muuttuuko olo. Enhän minä voi ottaa outoa lääkettä, kun ei tiedä mitä se tekee. Otin omasta nitropurkista puolikkaan tabletin, ja laitoin kielen alle. Jestas, minkälainen olo tuli! 

Istuin tuolilla pitkään, kun hoitaja ei päästänyt pois. Tarkkaili minun oloa. Verenpaineet laskivat, ja ehkä hengittäminen oli helpompaa. Se hikinen ja hätäinen olokin helpotti. Tiedä sitten oliko sydän joka temppuili, vai jokin muu. Eikö nitrot auta muihinkin vaivoihin?

 Astman kanssa, on otettava kaksi muuta lääkettä käyttöön, ja katsottava muuttuuko hengitys. 

Verenpainetta pitää nyt seurata kotona, ja jos puristaa kovasti rintaa, on lähdettävä sairaalalle. 

Vähän ihmettelen, koko juttua, mutta jos minua sitten otti sydämmestä. Keuhkot ja sydän on niin vierekkäin, että en tiedä mihin puristaa. 

Astmahoitaja soittaa maanantaina, ja kyselee miten viikonloppu on mennyt. Koittaa myös saada minulle lääkärin ajan. 

Olo on ollut ihan kummallinen, ihan kuin olisin saanut liikaa lääkkeitä. 

Ps. Isäntä onnistui keitämään veden kattilanpohjaan kiinni;-))