SEPELVALTIMON VARJOAINEKUVAUS

 

                                                               

                                                       Kuvassa ranteeseen tuleva ilmaranneke.

Tiistaina 4 tunnin lonkkakipuisen unen jälkeen, herätys oli klo 6.

 Läksimme autolla koko perhe liikenteeseen pikkuisen yli 7. Edessä oli tunnin matka sairaalaan. 

Sairaalalla piti olla kello 9. Pimeässä ja lumituiskussa, ei ollut mitenkään kiva matkustaa. Navigaattorin avulla löysimme onneksi perille suhteellisen helposti. Sairaala on iso, ja aivan outo paikka. Isäntä saattoi minut ulko-ovelle, minä menin sisälle maskin kasvoille laittamisen jälkeen.

  Sisällä oli vastassa tyhjä käytävä. Ihmettelin kovasti, mihin minun pitää mennä! Katossa roikkui kylttejä, joita seuraten päädyin lasiovien taakse. Edessä näkyi myös ilmoittautumisautomaatti. Vilautin kelakorttia koneeseen, ja menin ovista sisälle. Jaahas mihin minä nyt menen. Lasikopin sisällä nainen viittoili minua tulemaan sinne. Tietojen kyselyiden jälkeen minua pyydettiin istumaan odotustilaan, hoitaja tulisi kohta ottamaan vastaan.

 Odottelin hetken, kun nuorehko mieshoitaja tuli luokse ja ohjasi vaatteiden vaihtoon. Sain "ihanat" vaaleanruskeat sairaalavaatteet päälle. Vaatteet laitoin lukolliseen kaappiin. Kassin otin mukaan. 

Pääsin ensimmäisenä olevan vuodepaikan verhojen taakse. Hoitaja kyseli kaikenlaisia tietoja. Ruoka-asiat on minulla niin hankalia, että paikalle tuli toinen henkilö, joka välitti tiedot keittiöön. Seuraavaksi sain sydänseurantalaitteen tarrat kehooni. Sen jälkeen oli vuorossa tipan laitto. Hoitaja ei löytänyt verisuonta, johon olisi saanut tippaneulan paikoilleen. Tilalle tuli toinen henkilö, joka koitti muutamaan kohtaan laittaa neulaa. Tipalle ei löytynyt paikkaa!  Paikalle tuli nukutuslääkäri, joka ultraäänellä etsien löysi neulalle paikan.

Kaiken tämän jälkeen, lepäsin sängyssä, ja ihmettelin mitä nyt. 

Tässä paikassa on sekaisin miehiä ja naisia. Hoitajia, ja potilaita kulki edes takaisin. Olipa kiva olla rinnat paljaana, ihmisten tuijoteltavana! Verhot eivät olleet joka paikassa edessä. 

Kello tuli 10 ja 11. Ei tapahdu mitään. Minulle sanotiin että olen seuraavana vuorossa. Kello oli 12 eikä vieläkään mitään. Miksi ihmeessä piti mennä niin aikaiseen paikalle, kun ei mitään tapahdu! 

Kerkesin laittamaan isännälle viestiä, kun minua lähdetiin viemään saliin! Teki mieli lähteä karkuun!!

Leikkaussalissa oli vastassa hoitajia, ja leikkauspöytä. 

Minun piti kiivetä pöydälle, ja käydä selälleen. Hoitajat kyselivät kaikenlaista lääkeaineallergioista, samalla kun laittoivat minua kuntoon. Syndänfilmi, verenpainemittari, housut laskettiin alaspäin, nivunen paljaaksi. Oikea käsi tuli suoraksi vartalonmukaisesti. Käsi käännettiin kämmenpuoli ylöspäin, ja piti pitää kahvasta kiinni. Tosi hankala asento. Nivusen ja peukalon tyvestä putsattiin antiseptisellä aineella. Operaatio tehdään peukalon tyvestä, mutta nivunen on valmiina, jos toisesta paikasta ei onnistu varjoainekuvaus.

Lääkäri tuli paikalle! Hoitajat ja lääkäri juttelivat jotakin. Samalla ihmettelin, mikä ihme alkoi "polttamaan" alapäästä! Se on jodi jota käytetään varjoainekuvauksessa.

Samalla lääkäri sanoi minulle, että kohta pistää! Hitto, mitään pistänyt! Aivan kamala kipu tuli peukalon tyvestä kyynertaipeeseen päin!! Minulta meinasi lähteä taju! Lääkäri tunki ranteesta valtimoa pitkin jotakin muovista holkkia. Holkki ei meinannut mennä, joten se piti vaihtaa seuraavaan kokoon. Holkin pituutta en tiedä, mutta tuntui että se meni pitkälle. Kamalan kivun kanssa se meni valtimoon.

 Lääkäri alkoi tunkemaan suoneen ohutta vaijeria!! Minulle tuli ihan kamalan huono olo. Tuntui että pyörryn, ja oksennan. Sanoin olosta lääkärille. Minun verenpaine laski liian alas. En tiedä mitä lääkettä he samalla laittoivat minulle. Hoitaja lisäsi nesteen määrää suoneen, ja jonkin ajan päästä oksettava olo helpotti.

 Vaijeri meni verisuonta pitkin eteenpäin. Joka vaijerin liikahdus sattui hemmetisti. Kyynärtaipeen, ja olkapään kohdalla oli sellainen olo, että en kestä enää yhtään. Olisi mieli tehnyt itkeä ja huutaa jos olo helpottaisi. 

Lääkäri pyysi minua pidättämään henkeä, ja kohta uudestaan. Samalla sydämmessä tuntui pahalle, ja alkoi rytmihäiriöt! Sanottiin että vaijeri on nyt sydämmessä kuvaamassa. 

Lääkäri rassasi leikkauspöytää jatkuvasti, kun se ei toiminut, tai sitten hän vain sanoi. Pyysin ottamaan minulta maskin pois naamalta. Oli kamalan paha olo, ja kylmä hiki nousi päähän. 

Sanoin hoitajalle, että on tosi huono olo. Hän kurkisti monitoriin, ja sanoi että kuvaus on kohta ohitse. Juuri kun meinasin sanoa, että en kestä enää, lääkäri veti vaijerin verisuonesta pois. Hän puhui minulle jotakin, ja lähti pois. Hoitajat alkoivat irrottamaan minua pöydästä.

Johdot, verenpainemittari ja peitot olivat jo irti minusta. Hoitaja alkoi irrottamaan holkkia ranteesta! Järkyttävä kipu, vaikka putkea ei ollut vielä vedetty pois suonesta. Minulle sanottiin, että vedä henkeä ja pidätä vähän aikaa. Samalla holkki vedettiin pois!! En ihan äkkiä ole kokenut niin hirveää kipua! Kirosin ihan rehellisesti kivusta. Minulle sanottiin, että naisilla on ohkaisemmat suonet, jonka takia toimenpide on kivulias. Tiedä sitten mikä on totta. 

Kävelin takaisin omalle paikalle. Tunti piti maata sängyssä paikoillaan. Ranteeseen sain muovisen leveän ilmatäytteisen rannekkeen. Se painaa valtimossa olevaa reikää, jotta veri ei ala valumaan. Rannekkeesta otetaan noin 15 minuutin välein ilmaa pois. 

Tunnin päästä sain vihdoinkin syömistä. Edellinen ruokailu oli ollut maanantaina kello 18. Ruokailun jälkeen pyysin kylmäpussin ranteeseen. Ranteessa ja koko käsivarressa olkapäähän asti, on tykyttävä kipu! 

Kyselin koska voisin päästä pois. Minulle sanottiin jokin kellon aika, ja aina siirrettiin puolella tunnilla. Tähystysreikä on saatava umpeen, ja se on oltava hyvän näköinen. Vihdoinkin kello 16 minulle laitettiin ranteeseen suojalappu ja painoside. Sain myös ohjeita ja lisää lääkeitä. Pallonlaajennusta ei tarvitse tehdä, mutta isän perintönä on sepelvaltimotauti;-(( 

Vaihdoin vaatteet, ja läksin ulos, jossa isäntä odotteli ulko-oven luona. Kädellä ei saa muutamaan päivään tehdä mitään raskasta.

Oli todella mielenkiintoista ajaa kotiin. Meillä meni tunnin matkassa melkein 2 tuntia. Rekkoja oli jumissa mäkisissä kohdissa, henkilöautoja ojissa, ja yksi rekka näkyi linkussa pellolla. Onneksi pääsimme ehjänä kotiin. 

Käsi koski koko illan ihan hirveästi. Särkylääke auttoi vähän. Pidin myös kylmäpussia koko käsivarrella.

Koitin katsella telkkaria illalla nojatuolissa. Havahduin jossakin vaiheessa, kun nuori mies oli vieressä naureskelemassa. Nukahdin tuoliin;-)) Koitin vielä hetken katsella ohjelmaa, mutta pakko oli luovuttaa ja lähteä nukkumaan.

Käsi on tänään kipeä, sillä ei voi oikein tehdä mitään. Ranteessa on komea mustelma. Suonissa tuntuu se tähystysvaijerin kulkureitti. 

Ps. Pitää muistaa sanoa naapurin miehelle, että tutkimus oli kaikkea muuta kuin kivuton ja helppo. Ehkä se on miehille helppo. Hänellä oli vain kutittanut kaulan kohdalla, kun vaijeri oli mennyt ohitse.