KAIKKI MUUTTUU

Läksin kävellen kotitalolta, jotta saan vähän happea, ja liikuntaa.

Vanhat ajat tulevat väistämättä mieleen, kun kulkee kävellen, lapsuuden maisemia.

Joen toisella puolella on tehdas. Tehtaan tilalla oli pieniä punaisia taloja, ja kallio maisemaa. Jossakin talossa lapsena oltiin käymässä kylässä. Mustikoitakin kerättiin takana olevassa metsässä. Nyt koko alue on tehdasta.

Mutkan kohdalla sijaitsee kallio, joka on muhkeiden jäiden peitossa. Kallion yläpuolinen alue on täynnä isoja vanhoja komeita puutaloja. Sieltäkin taloja on tosin purattu pois jonkin verran.

Yläpuolelta tuleva vesi jäätyy, kallion reunoille.

Mutkan jälkeen tie lähtee menemään alaspäin.

Vanha tehtaan piippu, on sumun peitossa. Yhden vanhan piipun räjäytyksen muistan hyvin. Vuosia sitten nämäkin rakennukset, olivat täynnä ihmisiä, jotka tulivat tai menivät töihin.

Seuraavaksi tullaan sillalle. Ennen siltaa sijaitsi porttikopit, jossa oli porttivahti avaamassa portteja. Kuka tahansa ei tehdasalueelle, ja sillalle mennytkään. Nykyisin silta on vapaassa käytössä.

Sillan ja tehtaan välillä on paksu putki.

Putkella lepäilee keväisin ja kesäisin mielettömän paljon lokkeja.

Sillan toisella puolella on vanhaa tehdasrakennusta.
 Onneksi kaikki vanhat rakennukset ei ole tyhjiltään. Tehtaan toiminta jatkuu joissakin tiloissa, ja toisiin tiloihin on tullut ihan jotakin muuta toimintaa.

Kaksi tehdasta, uusi ja vanha.

Sillan jälkeen on rakennus, jossa voi käydä kuka tahansa syömässä. Ennen ruokapaikka oli vain tehtaalaisten käytössä.

Aikoinaan, kun satuit tiettyyn aikaan pyöräilemään tai kävelemään sillalla, oli täysi työ päästä kapealla kävelykorokkeella, työläisten ohitse. Ihmiset kulkivat rinnakkain, ja isona laumana ruokailemaan.