Pieni vihreä ukko, seisoi tien laidassa ampumaradan vieressä. Ärisi hampaat irvessä, jotakin kansainvälistä galaxi- kieltä.
Tuumasin uskallanko ohittaa vihreää pikku- ukkoa. Kiihdytin askelia, ja pistin kävelysauvat viuhumaan.
Synkkä kuusimetsä humisi ympärillä, verenpaineeni tahdissa.
Kauheasti äristen ja käsittämätöntä kieltä aivoistaan syytäen vihreä pikku-ukko lähestyi.
Iik! Nyt on kyllä pakko pistää juoksuksi. Menee vähän liian jännäksi. Ei enää yksin lenkille metsätietä pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti