Me on kuljettu metsässä, nyt aika useasti. Haussa on ollut metso.
Metsässä on nyt paljon ääniä, kun täällä talvea viettävät linnut ovat äänessä. Lisääntynyt valo, on saanut linnut aktiiviseksi.
Metsässä ei ole tänä talvena ollut mitenkään kamalasti lunta. Lumi on nyt aika kantavaa. Toisinaan ei lumi upota jalan alla ollenkaan. Mutta sitten on kohtia, jollon jalka uppoaa joka askelella. En jaksa rämpiä syvässä lumessa, joten isäntä tai poika tekee minulle jälkiä joita pitkin kuljen;-))
Pupujen ruokailupaikoilla, näkee kaluttuja kaatuneita puunrunkoja ja papanoita. Toisissa kohdissa pupuilla on ollut oikeat juhlat!
Minä niin pidän ojien ylityksistä!
Ei voi mitään, mutta metsässä on kaunista! Valkoinen lumi ja siniset puiden varjot;-)
Pupujen polkuja on paljon metsässä.
Suolla suopursu tuoksuu todella voimakkaasti!
Isännän jalka on uponnut, ja aukosta pilkistää mustikanvarpuja.
Miehet kulkevat rinnettä ylöspäin.
Pyy huutelee jossakin lähellä, mutta lintua ei vaan näy. Talitiaiset seuraavat metsässä, ja säksättävät meille.
Pupujen jälkiä, ja tiaisten ääniä. Metsäkanalinnun jälkiä on paikoitellen hangella. Mutta metsoa ei näy. Miten voi yksi lintu olla niin vaikea nähdä!
Onneksi päästiin kovapohjaiselle alustalle! Kettu repolainen on käynyt ruikkimassa runsaasti hajujälkiä. Yök! Haju on tosi yököttävä. Nenä pitää olla todella tukossa, jos ketun hajujälkiä ei haista!
Isäntä oikaisi kallion kautta autolle. Poika meni aukion poikki, ojaa pitkin suoraan autolle. Minä olin ihan poikki, ja talssin tietä pitkin ketjulle, joka estää tielle ajon. Sieltä miehet nappasivat minut kyytiin.
Kyllähän tuolla metsässä menisi kuinka paljon tahansa. Mutta kun paikat ei ole samaa mieltä mielen kanssa! Nyt olen kaksi päivää, koittanut kestää nivelrikkokipuja ympäri vartaloa.