Kävimme marraskuussa kalalla, yhdellä meidän suosikki järvellä.
Pienelle järvelle ajetaan huonoa metsätietä pitkin metsien keskellä. Metsiä ei ollut enää jäljellä kuin vähän siellä täällä. Viime käynnin jälkeen alueilla oli ollut isot hakkuut.
Tulimme tien päähän ja jätimme auton tien sivuun. Meillä oli suuret odotuksen kalojen suhteen. Tuosta paikasta on tullut valtavan kokoisia haukia saaliiksi.
Saimme kalastusvehkeet reppuihin, ja lähdimme laskeutumaan jyrkkää rinnetä alas järvelle.
Rinteestä oli kaadettu puita, jotka hankaloitti kulkua järvelle.
Nuori mies lähti kulkemaan järven toiselle reunalle. Minä ja isäntä jäimme edessä olevalle rannalle.
Huomasimme heti, että nyt on vesi tosi korkealla! Kaikki kalastuspaikat, joissa on ennen pystynyt heittämään virveliä kuivin jaloin, oli nyt veden alla!
Järven reunat olivat heiniä ja pusikoita täynnä.
Pääsin jotenkin muutamassa kohdassa kalastamaan. Siimat sotkeutuivat jatkuvasti puun oksiin, luovutin ja lopetin kalastamisen.
Isännällä oli hyvän kokoinen hauki kiinni jonkin aikaa. Ylös kalaa hän ei saanut. Hauki jäi reunassa oleviin risuihin kiinni, ja pääsi karkuun.
Nuori mies tuli meidän luokse, ja sanoi että majava on tehnyt ison padon järven toiselle puolelle. Ei ihme, jos vesi on järvessä korkealla! Kalastuspaikkoja ei ole.
Päätimme siirtyä toiseen paikkaan kalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti