PÄRJÄNJOKI

 

Palasimme takaisin samaan paikkaan, mistä lähdimme kaksi viikkoa aikaisemmin. Kalapaikat oli aivan mahtavat, siksi takaisin sinne:-))

 

Majoituspaikkaan sai mennä vasta kello 16. Meille jäi vielä muutama tunti aikaa, joten päätimme mennä kalalle. Luvat kävimme ostamassa Syötteen tunturikaupasta.

Ajoimme autolla toraskoskelle.

 Auto on ollut monta kertaa tien vieressä pienellä tasenteella. Paikka on tosi monttuinen, ja kivinen. 

Isäntä peruutti vanhasta muistista auton parkkiin. Kuinkas sitten kävikään!! Meillä on matala maavara autossa, ja auto on pitkän mallinen.

 Auto jäi tosi pahasti kiinni rungosta yhteen monttuun! Auto ei liikahtanut mihinkään. Hiekka ja multa pureutui tiukasti runkoon! Hirvitti, mitä tuhoa tapahtui auton alla.

 Kysyin ennen peruutusta, menenkö katsomaan voiko auton peruuttaa? Ei kuulemma tarvinut. Seuraavalla kerralla, jossakin pahassa paikassa, en edes kysy, katsonko onko peruutuspaikka sopia. Menen katsomaan!

 Meillä piti olla retkilapio autossa mukana, mutta eihän sitä löytynyt. 

Keppien avulla kaivoimme auton reunasta kiviä, ja multaa pois.

 Maata piti raivata alta paljon, ennen kuin saimme auton siirrettyä. 

Nuorimies tasoitti maata, nyt siihen ei jää kukaan enää kiinni.

 Sen verran maatkusaminen ja maan kaivuu hermostutti, ja väsytti, että emme olleet kovinkaan kauaa kalastamassa. 

Joenranta oli muuttunut mahdottomaksi pusikoksi, ja hyttysiä oli myös paljon. Kala ei napannut, joten lähdimme majapaikkaan.