SEIKKAILUA adventure

 

Meidän oli tarkoitus mennä tuttuun metsään kävelemään. Ensin kävisimme noutamassa ruoka-annokset lähistöltä mukaan. Päätimme ajaa kiertotietä ruoan haun jälkeen, paikkaan jossa käymme usein. 

Auton lämpömittari näytti ulkona olevan +31°C.

Kesken ajon, nuori mies ehdotti, että kävisimme katsomassa lähellä olevaa uutta kalapaikkaa. 

Kalapaikka on kapea joki, jossa olisi jokin kanjoni. Tien päästä joelle on vain muutama sata metriä. 

Ajoimme kapeaa hiekkatietä niin pitkälle, kun tietä oli. Onneksi perillä on kääntöpaikka. 

Autosta ulos päästyämme, mäkäräiset, paarmat ja hyttyset hyökkäsivät kimppuun!

 Nuori mies laittoi kännykästä karttasovelluksen esille.

 Isäntä läksi kulkemaan edessä olevaa polkua eteenpäin. Tämä polku vie varmasti joelle. Tulimme tiheikön reunalle, karttaa kännykästä seurannut nuori mies, ihmetteli missä me olemme.

 Ihan tyypillistä meidän touhua! Ensin on kamala kiire kulkea, eikä oteta selvää, mihin olemme menossa. Kaikilla pitäisi olla kartta käsissä, jotta voisi seurata mihin kuljetaan. 

 Ei mitään hätää muuten, mutta meillähän ei tietysti ollut juomista ja hyttysmyrkkyä mukana! Lämmintä +30°C. Kalapaikkahan oli ihan lähellä;-)

Nuori mies sai nopeasti kiinni kartasta missä olemme. Teimme 400 metrin ylimääräisen lenkin. 

Matka joelle tuntui tosi pitkälle! 

Kulku olisi ollut helpompaa, jos kimpussa ei olisi ollut laumaa pistäviä ja purevia hyönteisiä!! Ötökät olivat jatkuvasti pistämässä johonkin!

Jonkin aikaa käveltyämme saavuimme joelle.

Hyvin nuori mies johdatti meidät perille.

Rantapusikoiden takana, näkyi kapea joki. Vettä joessa ei täällä hetkellä ole juuri lainkaan. Kaunista! Kalastus ei ole nyt mahdollista. Keväällä tässä on ollut mahtava paikka kalastaa.

                Tämä joenhaara, saa alkunsa lukuisista ympärillä olevista soista. Joki laskee mereen.

En jaksanut keskittyä katsomaan, näkyikö vedessä vielä kaloja. Huidoin koivun oksalla ötököitä pois kimpusta! Nuori mies sanoi nähneensä jonkin kalan vedessä.

     Ihminen on kaivanut joelle uomaa. Valtavat kasat kallion lohkareita on nostettu joen reunoille. 

Miesten oli käytävä vielä katsomassa, miltä edessä oleva kohta näyttää. Minä en enää lähtenyt kävelemään irtonaisten kivien päällä. Jäin paikoilleni ja hätistin ötököitä kimpusta pois.

Minua alkoi jo tuskastuttamaan! Hirveän kuuma, ja ötökät! Sanoin miehille, että nyt lähdetään autolle.

 Isäntä olisi lähtenyt kulkemaan, omien sanojen mukaan, tuonne noin! En suostunut lähtemään hänen mukaan, vaan odotin, että nuori mies ottaa karttasovelluksen esille, ja johdattaa meidät autolle. En ota yhtään ylimääräistä askelta enää.

Olipa rankka kävellä autolle! Minulta meinasi kunto loppua kesken. Keuhkoihin koski, ja rintaa pisti. Janotti! Miehet harppoivat vauhdilla enteenpäin. 

Matka autolle oli olevinaan tosi pitkä. Tuntui, että auto ei tule koskaan näkyviin. Auton luona, auto äkkiä käyntiin, ja ilmastointi päälle. Ötökät olivat parvena kimpussa! 

Hirveä hiki! Onneksi oli mukana kevyempää vaatetta. Saimme kuumat pitkät vaatteet pois päältä.  Autossa oli myös kylmälaukussa juomista.

Pelkästään oikeassa kädessä minulla on 20 kutisevaa hyttysenpistosta. 

 Harmitti paljon, rämpiä ylimääräistä lenkkiä kuumassa, ötököitä täynnä olevassa metsässä. Toisaalta, ei olisi seikkailuita, jos kaikki menisi heti oikein. Seikkailu antaa paljon;-)) 

Lähdimme ajamaan eteenpäin. Tie, jota pitkin pääsimme kääntymään oikeaan suuntaan, olikin suljettu siltatyön takia! Eteen tuli kiertotien merkki. Pakkohan sitä oli lähteä seuraamaan. 

Meillä ei ollut mitään tietoa, missä oikein ajelimme. Nuori mies alkoi onneksi seuraamaan karttaa kännykästä. Olimme pitkällä naapurikunnan puolella! Suunta oli merelle päin! Ihan kummallista! 

Tie meni kauniissa maalaismaisemissa. Oli kiva nähdä paikkoja, joita ei varmasti koskaan olisi tullut nähtyä. 

Bensa alkoi olla autossa vähissä. Juomistakin pitäisi saada lisää. Aikamme ajeltuamme, kiertotie päättyi. Saavuimme tutuille paikoille. Kiertotietä pitkin tuli 50 kilometriä ylimääräistä ajoa.

 Saimme ostettua lisää bensaa ja juomista. Ei ollut pelkoa enää, että auto sammuu tielle.

Vielä oli matkaa kotiin. Ulkona paahtava aurinko oli onneksi jo laskemassa. Lähdimme ajelemaan keskipäivällä, ja olimme kotona myöhään illalla. Olipa oikea seikkailupäivä. 

Tästä lähtien, meidän on varattava vaihtovaatetta, kenkiä, juomisia, eväitä, reppu, hyttysmyrkkyä ja bensaa autoon kun lähdemme ajelemaan. Sitä ei koskaan tiedä mihinkä päätyy, vaikka ollaankin menossa muualle;-))