Translate

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

RINTARANGAN MAGNEETTIKUVAUS thoracic MRI


                                                                  Jään alla on pimeää!

Kävin tänään rintarangan magneettikuvassa. En muistanut kuinka ahdasta putkessa olikaan. Ennen magneettikuvausta hirvitti, mitenkä päin putkessa ollaan. Mutta onneksi kuvaus tapahtui selällään! Tai onneksi ja onneksi, tuskallistahan se oli oikaista selkää kovalle alustalle ja koittaa olla paikallaan. Kaiken lisäksi aamuisin hengitys on ihan tukossa, yöllä kurkkuun kertyvän liman takia. Kotona otin kohtauslääkettä valmiiksi, että hengitys kulkisi.

 Asetuin kuvausalustalle, pää tuli telineeseen, telineen reuna piti olla hartioissa kiinni. Hoitaja tunki minun korviini korvatulpat ja tuki niskan ja posket pehmusteella liikkumattomaksi. Hän myös peitteli ohkaisella viltillä jalat ja vartalon, ja antoi käsiin soittokellon jos jokin hätä tulee.

 Sitten sitä mentiinkin jo putken sisälle! Huh! Iskeekö paniikki vai ei! Onneksi minulla on pieni nenä, ettei se ota kuvausputken kattoon kiinni. Hartiat lysyssä sitä on putkessa. Pitäisiköhän silmiä kiinni, vai auki? Päätin laittaa silmät kiinni.

 Kohta kuului ääni jostakin joka sanoi, kuvaus alkaa, tulee kolme kolmen minuutin sarjaa. Saman tien kone alkoi rätisemään. Minä koitin nieleskellä ja koittaa saada sydänmen sykettä laskemaan. Kone sanoi mamma mamma ja trrr trrr. Miten sitä voi noin paljon hirvittää olla putkessa! Olen ollut useasti kuvattavana, ja ei se näköjään helpota.

Koitin ensin laskea minuutteja, mutta ei siintä tullut mitään, sitten höpötin mielessä itselleni että rauhoitu! Aloin miettimään, mitä ruokaa teen tänään, ja onkohan poika jo herännyt.

 Alaselkää ja oikeaa lonkkaa koski hirveästi paikallaan olo, varpaat meni tunnottomaksi. Koitin varovasti liikutella niitä, ettei kuvaus mene mönkään.

 Putkeen tulvi alkuksi viileää ilmaa, joka helpotti hengitystä, mutta ajan kuluessa, minulla oli valtavan kuuma peiton alla.  Tuntui että hiki virtasi niskaa pitkin, ja kädet olivat peiton alla kuin saunassa.

Mietiskelin että koskahan se 9 min on mennyt kun mitään ei kuulunut. Sinnittelin lonkkakivun kanssa ja ajattelin, että se kuvaus on kohta oltava valmis.  Saman tien kone sammui ja minut vedettiin viileään huoneeseen. Jes nyt se oli ohitse!

 Lavitsalta en meinannut päästä ylös, mutta onneksi hoitaja auttoi. Kyseli koska on lääkäri, kuvat menevät hänelle.

Kömmin pukuhuoneeseen vetämään takkia päälle ja kenkiä jalkaan. Kuvauksessa ei saa olla koruja, kelloja, silmälaseja ym. mikä haittaa konetta. Kuvattavanahan ollaan vaatteet päällä. (liivejä ei saa olla) Ei se kuvaus loppujen lopuksi niin hirveä ollut. Kun ensi hirvitys lakkaa, ja keskityy hengittämään ja ajattelemaan jotkain muuta, aika mennee nopeasti putkessa.

Isäntä odotti odotushuoneessa. Katselin että koneessa olin reilu 30 min. Aika meni toisaalta äkkiä putkessa, vaikka ensin tuntuu että kuvaus kestää iäisyyden.

 Käveltiin autolle ja lähdettiin kotia kohden. Autossa minulle tuli valtavan paha olo, melkein olisin voinut oksentaa! Oliko syynä kuuma ilma putkessa, vai se että selkä ja lonkka joutui olemaan kovalla alustalla pitkään paikoillaan. Pidin ikkunaa auki autossa koko ajomatkan että saan raitista ilmaa. Onneksi olo helpotti jossakin vaiheessa kotona. Kahden viikon kuluttua lääkäriin.

17 kommenttia:

  1. Tiedän tuon tunteen, kun aivoverenkiertojen takia päätä on jouduttu kuvaamaan juuri noissa olosuhteissa. Ajatella niitä ihmisiä joilla on ahtaanpaikankammoa tai taipumusta paniikkihäiriöihin. Mutta onneksi on laitteet joilla tutkitaan!
    Jännittävä kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on laitteita, joilla tutkitaan. Mielummin sitä on vähän aikaa epämieluisassa laitteessa, jos jotakin saa selville. Tuliko sinulle huono olo magneetissa? Ensinmäisen kerran minulle tuli tänään paha olo.

      Poista
    2. Ei tullut huonoa oloa, jännitti/pelotti ja toisaalta helpottava tunne siitä että asioita selvitetään!

      Poista
  2. Hello Dear Anne,
    it was unpleasant but necessary medical examination.
    I wish you good health.
    Hugs and greetings.
    Lucja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fortunately examined when there are so strange symptoms. Are you there yet frost? Greetings

      Poista
  3. Jännä kuva... ja jännä kertomus. En ole koskaan ollut magneettikuvauksessa. Kyllähän siinä voisi tulla ahtaan paikan kammo.
    Toivottavasti terveysasiat selviävät! Kaunista helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahtaassa putkessa ei ole kiva olla, mutta kyllä sen kestää. Ihanaa Helmikuuta myös sinulle.

      Poista
  4. Onneksi sait oltua rauhassa kuvauksen ajan! Minäkään en tykkää siitä ollenkaan. Toivottavasti tulokset ovat suotuisat 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kuvaus on ohitse;-) Toivon kovasti että jotakin selviää.

      Poista
  5. Oh gosh, I'm so glad your mri is over now. I would not like it, the closed space. I hope they can help with your spine and hip. Hugs xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. In a closed confined space is not a nice to have. I really hope that I can get some help for these problems. Greetings

      Poista
  6. Bom dia, desejo que a sua recuperação esteja a ser rápida, a ressonância magnética é parte da solução para um tratamento eficaz, eu já fiz e vou voltar a fazer.
    AG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hello AG! It's great when such equipment is there, even if I feel within them is not a nice to have. But the most important thing is to find out what causes the symptoms. I wish very fun photographic moments for you.

      Poista
  7. I do not want to go through this. I feel sorry for you. It was not necessary. Regards.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Giga Hello! Whether the experience again be a tube. I have been several times in these devices, but it always seems as dull. I am happy that I got the description, even if something survives the cause of the symptoms. I wish you good health;-))

      Poista
  8. Desejo-lhe uma rápida recuperação, Anne!
    A semana passada a minha mãe também fez uma aos joelhos! Também não veio muito bem quando saiu... com uma dor mais pronunciada numa perna, felizmente também tem vindo a recuperar aos poucos!
    Adorei a imagem! Bem ilustrativa do tema... mas neste caso... certamente a ressonância de um pequeno lago ou ribeiro...
    Beijinhos
    Ana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Ana. I took a picture with the camera on the riverbank. Hands freezes the image under the water in the winter! Joint disorders are really tricky. I hope your mother's ailment easier. Greetings

      Poista