SUUNNISTUSTA ILTARASTEILLA orienteering

Päätettiin lähteä suunnistamaan, pitkän tauon jälkeen.
 Kotona paistoi aurinko, mutta kaukana oli ihan älyttömän mustat pilvet.
 Päästiin 10 km päähän, ja rakeita tuli taivaan täydeltä. Vettä satoi myös kovasti.
 Ajeltiin suunnistuspaikalle kapeaa ja märkää metsäautotietä pitkin. Hirvitti koska jäädään pohjasta kiinni johonkin.

 Meidät ohjattiin parkkiin heinikkoon, eikös maassa ollut jokin kohoutuma johon auton pohja osui kolahtaen. Olin ihan varma, että jotakin meni rikki. Onneksi ensi tarkastelun jälkeen, ei näyttäisi pohjassa olevan mitään vikaa.

 Päästiin autosta ulos, kun ukkonen alkoi jyrisemään kunnolla. Vettä puotti taivaalta samaan aikaan kohisten. Onneksi autossa oli sadetakit.
Lähdettiin ilmoittautumispisteelle, kun poika huudahti, hirvi! Hirvi oli mennyt tien ylitse muutamia metrejä viimeisen auton takaa. ( Yläkuva oikealla.)

 Ostettiin nyt C-radat. Ei oikein houkutellut ukkosen ilmassa metsässä kulkeminen.
Ihmeteltiin ensin missä on lähtöpaikka. Lähtö olikin tulosuunnassa, pusikon takana.

Kuljettiin nyt kaikki yhdessä.

Onneksi oli sadetakit päällä. Hyttyset oli välittömästi kimpussa.

Ykkösrastille 20m sivuun, mutta onneksi rasti näkyi pitkälle.

Ei muuta kun kohti 2 rastia. Kiviä alueella oli paljon. Mikähän kivi se mahtaa olla? No, rasti löytyi suhteellisen helposti.

Kakkosrastilta kolmosrastille päin. Kengät ja housut oli jo ihan litimärät.

Ajan kanssa menijät, juoksivat täysillä molemmilta puolilta ohitse.

Kolmosrastille piti kivuta pieni jyrkänne ylös.

 Jalat ei ole kyllä umpimetsä kunnossa.
 Teippasin polven taas kineesioteipillä, mutta olisi pitänyt laittaa, teipit myös molempiin nilkkoihin.
 Koko ajan pelkäsi, koska astuu monttuun, ja polvessa vihlaisee. Alamäkeä on vaikea mennä.

Nelosrasti oli olevinaan oudossa paikassa. Mutta ehkä silmät vaan haritti, ja ei saanut kartasta kunnolla selvää.

Kalliot oli ihan kamalan liukkaita.

5 rasti kallion alla.

Hienon näköistä, litimärkää pallerojäkälää.

Askeleet oli oltava varovaisia, sammaleet ja jäkälät on kamalan liukkaita.

Isäntä ihmetteli, missä on 6 rasti?
Seisoi rastin päällä.

7 rastille mentiin raivostuttavasti!

 Olisi pitänyt mennä omaa reittiä. Joutui kulkemaan vinoa rinnettä poikittain. Nilkat ja polvet, olivat ihan vinossa koko ajan.

8 rastille, meikäläisellä oli kartta vinksin vonksin. Väitin että rasti on tuolla edessä. Eihän se mitä ollut, kun käänsi kartan oikein päin, tajusi missä mennään.

Hyttyset inisi, korvan juuressa koko ajan.

9 rastille mennessä oli tällainen kivi. Puita kasvoi kiven halkeamassa.

Ojanpää rasti löytyi helposti. Näkyi pitkälle.

Onneksi tultiin maaliin.

Inhottavan märät vaatteet ja jalkineet.
 Suihkuun heti kotiin päästyä, ja kuivaa vaatetta päälle. Kengät piti pestä saman tien.


Tänään ei tarvitse lenkille sitten mennäkkään. Raivostuttaa, kun haluaisi suunnistaa, kulkea metsässä ja käydä lenkillä. Muuta kun paikat ei kestä. Pitäisi tietysti etsiä joitakin muita liikunta muotoja, mutta kun nämä on ainoita jotka todella kiinnostavat. Nyt mennään näin. Jospa se joskus helpottaa.

Astma ja allergiat ei koskaan helpotu, päinvastoin. Metsässä voi liikkua, kun pitää suojaavia vaatteita, ottaa kohtauslääkkeen etukäteen, ja muistaa allergialääkityksen. Kortisonit ja lisäallergialääkkeet on aina oltava mukana. Koskaan ei tiedä mitä metsässä tapahtuu. Mutta pelkäämäänkään en halua alkaa!
 Kiiretä ei enää tarvitse pitää, vaan mennään oman kunnon mukaan.

 Kun on kuivaa ja heinät oikein kukkii, näppylät nousee iholle, vaikka olisit kuinka suojautunut tuulta pitävillä vaatteilla ja lääkitys menee tuplana. Silloin on pakko vältellä paikkoja, jossa pitkää heinää on paljon.