Kaikki ne pienet sillat, jotka ylittävät kapeita jokiuomia, ja se valtava koski, joka kuohuu vieressä, tekevät paikan hirmu mielenkiintoisen.
Minkälaistakohan elämä on ollut silloin, 125v sitten tässä paikassa? Alamaiset ovat juosseet keisarillisen perheen asioita, ja pitäneet paikkoja kunnossa. Onneksi nyt on nykyaika.
Koska ollaan luonnonsuojelualueella, ei kaatuneita puita saa korjata pois.
Takaosassa on aivan ihastuttavan näköinen, suojaisa kohta. Penkkikin löytyy, jotta voi levähtää.
Tällä puulla on jo ikää. Onkohan se nähnyt keisarin ja perheen?
Puun runkoon on kaiverrettu nimiä paljon.
Jos joskus poikkeaa Kotkassa, kannattaa käydä katsomassa paikkaa.
Meidän perhe tulee kesällä tänne uudestaan. Poika totesi, että haluaa kalalle tänne. Alueella kalastetaan ainoastaan perhokalastusta, joten se on sitten opeteltava.
Perhovehkeet on olleet meillä, monta vuotta käyttämättä varastossa. Ehkä ne pitäisi kaivaa esille, ja opetella uudestaan heittämään perhoa.
