Translate

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

MATO - ONGELLA JA PILKILLÄ

Taas järvi ja kalat kutsuivat meitä onkimaan. Mikä sen parempaa hermolepoa on, kun onkia hiljaisessa paikassa, tuulen heiluttaessa kaisloja. Jos vielä kalatkin nappaavat syöttiin, ja vaikka joku isokin sattuisi täräyttämään kiinni.




Onki- ja pilkkikisoissa tuli ravattua 17 vuotta kesät talvet, suhteellisen hyvin pärjäten. Nyt kisat ovat olleet muutaman vuoden vähemmällä, muiden harrastusten tultua uudelleen esiin. Ehkä ensi talvena taas innostutaan käymään pilkkikisoissa.


Kimolankanava on mieletön kalapaikka, kesällä onkia.
 Muutama vuosi  takaperin, olimme miehen kanssa kahdestaan kokeilemassa kalapaikkoja, sillan kohdalla. Auto oli nätisti hiekkatien puolella, kunnolla tieltä pois.
 Ongittiin rauhassa, kun alkoi kuulumaan läheisestä talosta ammuskelun ääniä, ja haulit rapisivat vierestä ohitse. Muutaman kerran räiskittiin meitä kohden. Hitsi kun alkoi hirvittämään!
 Kainulaisen Sami oli uoman toisella puolella jonkun kaverin kanssa ongella, kuului sanovan että joku pelottelee.


 Kyllä voi ihminen olla tyhmä, miten jotakin voi häiritä kalastajat jotka eivät ole edes lähellä taloa! Niin paljon pelotti että, saatiin onget vedestä äkkiä pois ja autolle.
 Luojan onneksi poika ei ollut mukana. Sen verran järkyttyneitä oltiin, ettei tajuttu edes soittaa poliisille ja ilmoittaa tapahtuneesta. Mikä on vaivannut mieltä. Mitä jos jollakin ei olekkaan hyvää tuuria, ja saakin osuman.



Parhaimpiin pilkkimuistoihin on jäänyt silloisen kalaseuran mestaruuspilkit merellä. Eräs vanha seuralainen, ( pitkään jo edesmennyt ) pilkki morrilla, ja morriin nappasi iso kala kiinni.
 Koukku ja siima kestivät vetää kalan ylöspäin, mutta pilkkireikä oli liian pieni ja nostokoukkua ei ollut.
Pilkin vieressä ja katselin aikani hänen touhuja. Minulla sattui olemaan puuvartinen sohjokauha jonka annoin apuvälineeksi.


 Kauhan varsi meni kalan kitusien väliin, siksi aikaa kun kalastaja suurensi pilkkireikää. Aikansa touhuttuaan hänen onnistui saamaan kala jäälle. Voi vain arvata, kuka sai seuran isoimman kalan. Isoimman kalan palkinto tuli vieressä onkineelle seuralaiselle, yli 3 kg matikalla. Monta kertaa, kun nähtiin, hän muisti kiittää sohjokauhan lainasta.



Kyllä kalastus on sitten kiva harrastus. Pilkkikautta odotellessa, hyvä kuivaharjoitus on pelata Propilkkiä netissä. Peli on todentuntuinen kun pelaat moninpeliä. Ei haittaa tuulet ja ei palele.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti