Perjantaina lähdimme ajamaan 9.30 sairaalalle. Edessä on poskionteloiden tähystysleikkaus!
Olen koittanut sulkea mielestä koko leikkauksen! Periaatteessa, en halunnut koko operaatiota. Mutta lääkärin soiton jälkeen, ja oman miettimisen tuloksena, päätin mennä leikkaukseen.
Jos poskiontelot ei olisi jatkuvasti tulehtuneet, hengitys kulkisi myös paremmin. Minun diabetes ei tykkää, kun olen ollut jatkuvasti kipeä!!
Perillä sairaalalla olimme 10.30. Ilmoittauduin automaatilla, ja menin TOIKO yksikön eteen odottamaan. En halunnut mennä vielä etuajassa sisälle. Aika oli vasta kello 11. Jonkin ajan päästä, hoitaja tuli etsimään minua.
Alussa oli haastattelu, onko terve, mitä lääkkeitä olet ottanut jne. Minun piti jättää laukku ja kengät hänelle. Hoitaja laittoi ne lukolliseen kaappiin.
Minä sain muoviset, siniset pussit jalkoihin suojaksi. Sen jälkeen, odotushuoneeseen istumaan muiden joukkoon.
Lääkäri kävi jossakin vaiheessa kysymässä, onko mitään kysyttävää leikkauksesta. Sanoin ensin että ei, mutta sitten muistin kysyä puudutuksesta.
Minut leikataan puudutuksessa. Nukutus oli viime leikkauksessa vaikeaa! Nukutuksen jälkeinen viikko on myös tosi hankala.
Lääkäri lähti pois. Odotushuoneessa olevat ihmiset, lähti vuorollaan omiin operaatioihin. Minä jäin yksin. Kyllä oli pitkästyttävää odottaa! Katselin telkkaria, ja välillä jumppasin, kun paikat menivät istumisesta jumiin.
Kello oli 13.00 kun minut vihdoinkin tultiin hakemaan. Kävelimme hoitajan kanssa seuraavaan kerrokseen. Kyselin, annetaanko minulle rauhoittavaa lääkettä. Hän sanoi, että ei, kun minulle ei voi antaa. Sanoin hyvä juttu! En halua mitään lääkkeitä.
Tulimme leikkaussaliin. Sali oli kylmä! Huoneessa oli 5 hoitajaa. Minun piti mennä leikkauspöydälle.
Sain happiamittaavan laitteen sormeeni, ja verenpainemittarin käsivarteen. Eräs hoitaja koitti laittaa minulle kanyylin varuiksi paikalle. Eihän siintä mitään tullut! Kolmeen kohtaan koitti laittaa, mutta ei löytänyt suonta. Paikalle soitettiin nukutuslääkäri. Hän sai toisella kerralla kanyylin paikoilleen.
Sain päälleni peiton, lämpöpussin, ja tyynyn jalkojen alle.
Minulle laitettiin kaulan eteen muovinen suoja, ja kasvoihin teipillä kiinni toinen muovinen iso suoja. Naama oli paljaana.
Joku hotajista laittoi minun jalat hihnalla kiinni! Arvasin, että nyt on este etten potkaise ketään.
Lääkäri tuli, ja sanoi että laitetaan molempiin sieraimiin puudutus. Hoitaja tarttui minun päästä kiinni!
Lääkärillä oli kolme pitkää metallista piikkiä, joiden päässä oli puudutusaineeseen kasteltu pumpuli.
Samantien hän laittoi ensimmäisen piikin sieraimeen! Voi hemmetti kun sattui, seuraavaksi toinen piikki, ja vielä kolmas piikki!! Sattui ihan mahdottomasti!
Vesi valui silmistä. Sitten hän laittoi samanlaiset puudutuspiikit toiseen sieraimeen. Tuntui ihan hirveälle, onneksi puudutus levisi aika äkkiä sieraimiin, ja kipu helpotti.
Mutta! Puudutusaine levisi myös minun nieluun ja suuhun!! Oli ihan melkein paniikin aihe! Kieli ei liikkunut ja kitalaki tuntui paksulle! Rykiä ja nieleskellä piti koko ajan. Puudutuspiikkejä piti pitää 20 minuuttia paikalla.
Vähän ennen ajan loppumista, yksi piikeistä lähti valumaan minun sieraimen sisälle! Onneksi hoitaja sai sen kiinni, ennen kuin se meni syvälle. Piikkiä piti pitää vielä paikoillaan jonkin aikaa, kun se vaan valui alaspäin. Onneksi kitalaki ei enää tuntunut pahalle.
Lääkäri tuli leikkaussaliin. Minulle pistettiin ruiskulla lisää puudutusainetta. Sen jälkeen lääkäri aloitti leikkauksen.
Etsijällä haettiin takareuna. Taaksepäin purijoilla ja kulmapurijalla teki tarvittavan aukon poskiontelon normaaliaukon kohdalle.
Välillä sattui ihan kamalasti, ja välillä ei. Nenän sisällä tuntui rutinaa. Sierain vääntyi työkalujen voimasta. Oli kuin hampaita olisi vedetty irti välillä.
Kiroilin välillä kun oikein vihlasi. Olin varoittanut kaikkia, että kiroilen kun sattuu.
Lääkäri teki aika kauan oikean sieraimen kanssa töitä, mutta vihdoin se oli kunnossa.
Seuraavaksi oli vasen puoli. Se tuntu ihan samanlaiselta. Väilillä sattui, ja välillä ei! Lääkäri sai vasemman puolen nopeasti tehtyä.
Seuraavaksi sieraimiin laitettiin puudutuslappuja. Aine meni taas suuhun, sain onneksi pidettyä, että en nielassut ainetta. Lääkäri imi veren ja lääkkeen pois suusta.
Puudutusainelaput otettiin pois, ja tilalle laitettiin ivalon tamponi sieraimiin syvälle. Lääkäri teki lähtöä ja sanoi, kontrolliaika kuukauden päähän hänelle. Saunassa en saa käydä viikkoon.
Minut vietiin heräämöön. Olin heräämössä vajaa kaksi tuntia ja syljin verta suusta. Minulle luvattiin poislähtö jonkin ajan päästä. Hoitaja tuli kysymään pitääkö käydä vessassa, sanoin että pitää.
Menimme vessaan. Vessassa minulla alkoi tulemaan nenästä, ja kurkusta hirveästi verta! Menin sängylle takaisin, ja sain kylmäpussin uudestaan, ja jääpaloja suuhun. Verta tuli ihan jatkuvasti nieluun. Sieraimista tuli tamponin lävitse verta.
Lähtöaika tuli ja meni. Runsas verentulo ei loppunut. Sain sieraimiin jotakin lääkettä, jonka piti lopettaa veren tulo, mutta se ei auttanut.
Leikannut lääkäri oli lähtenyt jo pois. Minua katsomaan soitettiin päivystävä lääkäri.
Sain suoraan suoneen samaa lääkettä, jota annettiin sieraimiin. Lääkäri tuli katsomaan, ja sanoi että ei hätää, nyt sitä verta ei mene nieluun paljoa. Jos sitä verta alkaa tulemaan paljon, takaisin päivystykseen.
Lääke oli valunut jo minun suoneen. Verentulo oli hieman helpottanut, mutta ei paljoa.
Sotin miehelle, että minut voi tulla hakemaan. Hoitaja lähti saattamaan minua. Ihmettelimme missä isäntä on, kun häntä ei näkynyt missään. Soitin hänelle, eikä hän tienyt missä on!
Kysyin osaako tulla kahvioon ja hissien kohdalle. Näimme hänet hissien luona. Hoitaja toivotteli hyviä jatkoja, me lähdimme autolle.
Autossa ja kotona, verta valui nielusta ja nenästä koko ajan! Poskionteloita ja nenää alkoi koskemaan tosi paljon.
Sain jotenkin nielaistua särkylääkkeen. Vesi meni väärään paikkaan, ja meinasin tukehtua, kun nenä on niin tukkeessa.
Nälkä oli kamala! Edellisen kerran söin torstaina kello 18.
Sain syötyä hieman kylmää makaroonia ja makkaraa. Kuuma ruoka oli kielletty.
Nukkumisesta ei oikein tullut mitään yöllä. Nenästä valui veri edelleen. Minulla oli tyynyn päällä pyyheliina, ja paperinenäliinoja. Lisäksi nenää koski.
Isäntä kävi muutaman kerran katsomassa minua, onko kaikki hyvin.
Aamulla kello 7 sain tarpeeksi nenässä olevista tamponeista. Vedin ne pois nenän sieraimista. Onneksi ne ei olleet kuivuneet kiinni.
Tänään nenäverenvuoto on jatkunut, mutta ei enää niin runsaana.
Nenä on ihan tukossa! Ehkä huomenna on jo parempi.
Ihmettelin hoitajan kysymystä eilen. Hän kysyi sattuiko leikkaus puudutuksessa? Sanoin että joo ja ei, mutta kyllä sen kesti. Leikkaus oli niin äkkiä ohitse.
Nukutuksesta herääminen olisi ollut vielä kamalampaa. Nyt tiesin mitä minulle tehdään, eikä laitettu mitään vääriä lääkkeitä. Hän ihmetteli, miksi ihmiset yleensä teettää tuon operaation nukutuksella.
Onneksi se on nyt ohitse. Minusta sepelvaltimo tutkimus, oli paljon kivuliaampi toimenpide, kuin tuo eilinen leikkaus.
