Lähdimme keskiviikkona päivällä ajelemaan Tampereelle. Pakkanen oli onneksi lauhtunut. Auton lämpömittari näytti -10°C pakkasta.
Aurinko paistoi, ja tiet olivat onneksi kuivia. Liikenne oli rauhallista. Oli kiva ajella, ja katsella uusia maisemia. Hollolan jälkeiset maisemat ovat uusia meille. Jostain syystä emme ole paljoa Tampereen suuntaan liikkuneet.
Keskiaikaiset kivikirkot näkyivät tielle, olisi ollut kiva käydä katsomassa niitä. Ehkä sitten joskus. Reilun kahden tunnin ajamisen jälkeen, lähestyimme käynnin kohdetta. Rakennukset näkyivät tielle. Ensin tosin kävimme muualla. Liikenne muuttui pienelle paikkakuntalaiselle aika vilkkaaksi;-)
Auton navikaattorin osoitteeksi, oli laitettu Ruoto nimiseen kalastusväline liikkeeseen. Vähän hirvitti autojen seassa meno. Monikaistaisten teiden sokkelossa sai olla tosi tarkkana.
En pidä pitkistä tunneleista! Pienet tunnelit ei haittaa, mutta 2.4 km pitkä tunneli oli vähän liikaa!
Kalastusvälineliike löytyi. Kävimme ostoksilla, ja jatkoimme matkaa ikeaan. Navikaattori oli välillä turhan hidas, ja ohjeet kuulosti oudoilta! Onneksi löysimme perille. Muutaman ostoksen jälkeen, kävimme läheisellä huoltoasemalla syömässä.
Syötyämme lähdimme takaisin tulosuuntaan. Löysimme pienen etsimisen jälkeen, hotelli Norlandia Caren. Meidän huone oli viidennessä kerroksessa. Sänky oli aivan liian pehmeä! Jouduin nukkumaan lattialla petauspatjan, ja kahden peiton päällä. Yöllä paleli mahdottomasti, kun ei ollut peittoa. Onneksi keksin ottaa ison kylpypyyhkeen peitoksi.
Aamulla 7.30 aamupalalle;-) Tarjolla oli onneksi jotakin, jota minäkin voin syödä. Huoneessa laitoimme tavarat takaisin laukkuihin. Kello 10.30 lähdimme isännän kanssa kävelemään Coxaan. Tekonivelyksikkö on muutaman minuutin päässä majoituksesta. Isäntä kävi ilmottautumassa, ja sai samalla ohjeita, minne mennä seuraavaksi.
Menimme ulos, ja kävelimme muutaman sadan metrin päässä olevaan rakennukseen röntgeniin. Kuvaukseen pääsyä ei onneksi tarvinnut odottaa kauaa. Juttelin odotustilassa viereisen rouvan kanssa. Hän oli menossa seuraavana päivänä operaatioon.
Isäntä tuli huoneesta pois. Kävelimme takaisin Coxan tiloihin, odottamaan lääkärille pääsyä. Leikkaukseen meneviä miehiä, ja naisia oli odotusaulassa useita.
Emme ole koskaan olleet sairaalassa, jossa kaikki ohitse menevät hoitajat, ja muu henkilökunta olisi ollut noin ystävällisiä! Kaikki ohitse menevät ihmiset katsoivat silmiin, ja tervehtivät meitä. Mennessä aulaan, meiltä myös kysyttiin heti, löydämmekö oikeaa huonetta;-)) Tuntui tosi hyvältä!
Puolen tunnin odottamisen jälkeen, isäntä pääsi lääkärin vastaanotolle. Minä menin sisälle mukaan kuuntelemaan. Tuloksena on, molempien polvien tekonivelleikkaus. Leikkausaika menee alustavasti syyskuulle, jos ei tule peruutusaikaa. Lääkärin vastaanotolta menimme hoitajan luokse. Sieltä saimme lisää käytännönohjeita.
Coxasta kävelimme parkkipaikalta autolle. Meidän auton viereen oli pysäköinyt auto liian lähelle. Isäntä mahtui juuri ja juuri ovesta sisälle. Kävin palauttamassa lämmitystolpan avaimen. Nuori mies oli odottanut hotellilla meidän tuloa.
Yöllä oli alkanut satamaan lunta ja tuulemaan. Pakkasta oli vain muutama aste, kun läksimme ajelemaan kotiin päin. Tiet olivat lumisia ja liukkaita. Hollolassa pysähdyimme syömään. Lumisade jatkui koko matkan. Kotona olimme kello 17.
Kotona oli ollut ilmeisesti jälleen kylmä yö, kun talo tuntui niin viileältä!