Tänään oli pään magneettikuvaus. Minua on heittänyt valtavasti, elokuisen jodikapselin jälkeen. Nuori lääkäri tuomitsi minut jo luulosairaaksi, mutta laittoi minut kuitenkin magneettikuvaan.
Magneettikuva paikkaan menin maski kasvoilla, ja käytin käsidesiä. Sisälle pukuhuoneeseen, pääsin melkein heti. Korut olin ottanut jo kotona pois. Vaatteet saa pitää päällä, jos niissä ei ole metallia. Eli minun piti ottaa pois liivit;-))
Koneeseen meno ei ole oikein kivaa. Taso jonka päällä ollaan on tosi kapea. Pään kuvauksessa, pää laitetaan telineeseen. Kasvojen päälle tulee myös kehikko.
Sain korvatulpat korviini, ja pää tuettiin hyvin telineeseen. Käsiini sain myös soittokellon. Seuraavaksi minut työnnettiin vyötäröä myöten putken sisään. Pahus, kun oli ahtaan tuntuista! Hartioille ja käsille ei tuntunut olevan tilaa. Entä sitten hengitys ja katse!!
Koitin olla hätääntymättä, vaikka paikka on niin ahdas. Kuvaus kestää vain 20 minuuttia. Tasailin hengitystä, ja katselin putken katossa olevaa mustaa naarmua koko ajan. Sellainen hätäinen olo, onneksi hävisi, kun ajattelin kaikkea muuta.
Kone ronksutti, ja piti erilaisia ääniä. Putkessa kulki onneksi ilma, eikä tarvinnut kärsiä hapen puutteesta, vaikka en muistanut ottaa ventolinea ennen putkeen menoa.
Muutamia minuutteja ennen loppua, taso, jolla olin alkoi tärisemään voimakkaammin. Se ei tuntunut selässä, päässä ja niskassa hyvältä. Tuli ihan paha olo! Onneksi kone loppui, ja minut vedettiin putkesta pois.
Pukuhuoneen kautta pois. Lähtiessä näin, kuinka koneen hoitaja pyyhki konetta puhtaaksi. Oven luota laitoin käsiini paljon käsidesiä. Odotushuoneessa ei ollut ketään, joten maskia en laittanut kasvoille.
Nyt odotan ensi viikolla lääkärin soittoa.