MAISEMA

                                                                    Lähimetsässä.

KALLIO

Meidän talon lähellä, tien vieressä on hieno metsä. Tämäkin mahtava kallio sijaitsee lähellä tietä. Ei mikään ihme, että metsä vilisee lintuja ym. kun maasto on kaiken tyyppistä.

MAISEMAKUVA

               Vesi on todella matalalla järvessä. Normaali vedenraja on koivujen juurien kohdalla.

MAISEMAKUVA

                                                                  Pakkasaamun kuva.

MIELIKUVITUS

Tieltä katsottuna tämä näytti ihan karhulta, joka on noussut kahdelle tassulle seisomaan. Pakko oli mennä lähemmäksi katsomaan mikä kalliolla on. Onneksi olikin vain kaatuneen puun juuret.

MIKÄ TÄSTÄ MENI

                       Kummallisia jälkiä hiekassa. Mikä tai mitkä tässä on ollut?

JOUTSENIA

                             Syksyllä meidän kylän eri pelloilla oli yli 200 joutsenta.

HANHIA

Marraskuun alkupuolella oltiin venerannassa, katsomassa onko vene vielä tallella. Olihan se, onneksi.

         Mentiin laiturille katselemaan maisemia, kun vieressä olevassa uimapaikassa näkyi liikettä.

                               Ensin ei meinannut tajuta mitä vedenrajassa oli.

                          Kaksi tundrahanhea lepäili ja suki itseään rannassa.

Hanhet olivat ilmeisesti olleet, jo jonkin aikaa paikalla, kun ulosteita oli runsaasti vähän joka paikassa.
Onneksi nähtiin läheltä tänä vuonna muitakin hanhia, kun valkoposkihanhia ainoastaan.

minamatti.blogspot.fi
saminluontokuvia.blogspot.fi
annenluontopaivakirja.blogspot.fi

ÄITI

Kyllä tarvii ihmetellä POKS:in loistavaa asiakaspalvelua nyt tänä iltana.

Äiti on neljännen sytostaattihoidon jälkeen ollut huonona. Normaalisti kahden viikon jälkeen alkaa helpottamaan. Mutta nyt kunto on vaan mennyt huonommaksi. Syödä ei voi mitään, päästä heittää, puhuu mitä sattuu, ja on veltto olo ym.

Antibiootti kuurin sai yli viikko sitten, joka olisi pitänyt syödä jo. Äiti ei ole syönyt antibiootteja eikä muitakaan lääkkeitä. Suuttuu kun huomauttaa.

 Aamuisin on meillä mennyt muutaman tunnin, kun on tehnyt vanhempien kotihommia, ja koittanut äitiä saada laittamaan vaatteet päälle, nousemaan sängystä ylös, ja saada laittamaan suuhun jotakin
nestemäistä.

Eilen oli kiva yllätys siivota löysän mahan jälkiä ympäri tupaa. Onneksi isäntä tekee suurimman osan hommista, vaikka periaatteessa anopin auttaminen ei kuulu hänelle.

Aamulla meinattiin, että tilataan ambulanssi hakemaan äiti, mutta sitten päätettiin että katsotaan vielä tämä päivä.

Hätyytin äidin siskoa vuorostaan apuun, käymään katsomassa äitiä, ja antamaan jotakin keitonlientä syömiseksi. Itse en voi olla koko päivää vanhempien luona.

Siskonsa soitti joskus kolmen tienoilla että äiti vaan vapisee. Kun olin vähän aikaisemmin puhunut äidin kanssa puhelimessa, selosti hiihdoista jotakin ihan omiaan. Hän ei ollut osannut vastata puhelimeen kun soitin, sanoi sisko.

Pakko oli tilata ambulanssi. Auto tulikin joskus ennen 16.00. Yleensä ambulanssilla viedään ensiapuun hoitoon. Ajattelin että mistähän saan tietoa missä äiti on, onko viety Kotkaan vai onko paikkakunnalla. Äidin puhelimeen en soittanut, kun puhelimeen vastaaminen ei nyt oikein onnistu.

No, minäpä meinasin että soitan päivystyksen/ ensiavun puhelimeen ja kysyn, kun ei ollut autoa käytössä. Kuppasin 50min puhelimessa laskematta puhelinta alas, puhelimessa kuului vaan että olet jonossa. Enkä päässyt lävitse. Hermot meni! Kuka maksa 020 alkuisen puhelinlaskun?

Pakko oli kysyä saanko kyydin käymään katsomassa missä äiti on. Kyyti onnistuikin onneksi.

Menin ensiavun ovista sisään. Missään ei näkynyt ketään.

 Lauma tummansinipukuisia hoitsuja oli ruokailemassa yhdessä huoneessa. Häiritsin yhtä ihmistä ja kysyin missä äiti mahtaa olla. Lupasi kysyä. Kohta yksi ynseä nainen tuli näyttämään missä äiti oli.

Olikin yhteispäivystyksen puolella!

Onneksi sentään huoneessa ja sängyssä. Hoitsu ei voinut sanoa mitään muuta kun että äiti jää johonkin osastolle, jota he eivät tiedä.

Tulehdusarvot kuulema koholla, kaliumarvot hirveän alhaalla, ja ilmeisesti sydänkohtaus käynnissä, josta äiti ei tiennyt mitään. Hirveää ajatella mitä olisi käynyt jos en olisi tilannut ambulanssia! Kerkesin kahtena päivänä antamaan kaliumlääkettä kotona, kun sain tietää ettei äiti syö niitä lääkkeitä.

Ruokatauolta häiritty hoitaja ei edes suostunut kuuntelemaan, kun meinasin sanoa lääkkeistä. Lääkkeitä ihan liikaa kun paino on tippunut yli 30 kg. Verenpainelääkkeitä hirveästi käytössä.
 Tänä aamuna verenpaine oli tosi matalalla ilman lääkkeitä. Ei mikään ihme jos heittää lisää kun karmea määrä lääkkeitä syötävänä.
Toivottavasti äiti on sen verran tolkuissaan että itse tajuaa sanoa lääkkeistä.

 Kysyin toiselta hoitajalta mistä äitiä voi kysyä huomenna. Pitää kuulema soittaa siihen 601 loppuiseen päivystyksen/ ensiavun numeroon.

 Sanoin että odotin melkein tunnin puhelimessa, enkä päässyt läpi. Nyt huomenna on ainoa keino soittaa läpi osastot ja kysyä onko siellä äidin niminen potilas. Ihan peestä koko touhu!

 Äiti sai nestettä ja antibioottia suoneen. Keuhkokuva oli otettu. Naama oli ihan punainen, ja puhe mitä sattuu. Sanoin että nyt on pakko lähteä kun kuski odottaa. 18. 20 olin takaisin kotona. Onpahan mielenrauha kun tietää että äiti on hoidossa.

Toivottavasti kaikki on kunnossa.

Viimeksi kun äiti kävi koko vartalokuvissa, tulokset oli hyviä. Hoito oli tehonnut. Keuhkoputkessa, ja kaulalla olevia kasvaimia ei enää ollut, ja kaulalla oli enää yksi joka sekin oli pienentynyt.

Kaikki tämä on ollut tosi rankkaa, kun en ole itsekkään kunnossa. Mutta ehkä se kohta helpottaa, kun näillä näkymin ei ole enää kuin kaksi hoito kertaa.

Kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Äiti siirrettiin Kotkaan, kun tuli niin kova turvotus ettei henki kulkenut. Sai kortisonia ja antibioottia suoneen ym. Kotkassa selvisi että lokakuun käynnin jälkeen, nieluun oli kasvanut syöpäkasvaimia, jotka painavat kurkkua. Eilen tuli vielä tähän mennessä pahin puhelinsoitto lääkäriltä. Lääkäri suositteli ettei jatketa enää hoitoja. On  tähän mennessä saanut vahvinta hoitoa, joka ei auttanut kuin kolme kuukautta. Tästä toisesta hoidosta tulee vieläkin kipeämmäksi kuin mitä on ollut. Sanoin että keskustelee äidin kanssa mitä mieltä on, kestääkö hän enää hoitoja. En tiedä mikä hänen päätös oli, kun ei ole päästy puheisiin. Siirtoa on odoteltu terveyskeskuksen sairaalaosastolle. Itkettää jatkuvasti, ja pelottaa hirveästi. Maha on solmussa, ja pää poksahtaa. Puhelin kun soi, odottaa sitä kaikkein pahinta soittoa.

KIVIÄ rocks

Hiihtomajan luona on kummallisen näköisiä kiviä. Näyttävät ikivanhoilta. Kivet ovat notkelmassa. Olisikohan montussa ollut ennen vesistö, joka on kuivunut pois? Tämän alueen yläpuolella, on hiekkaharju. Tie menee myös vieressä. Tien laidassa sijaitsee iso kivi, johon on raapustettu joskus jotakin kirjoitusta.

Parin kilometrin päässä tästä alueesta, on vuoden 1918 muistomerkki. Myös toiseen suuntaan mennessä, kolmen kilometrin päässä metsässä on ikivanha kivihauta.

KIMALAISKUORIAINEN trichius fasciatus

Kimalaiskuoriaisia näkyi kesällä ihan kiitettävästi. Yleensä me nähdään niitä vain kerran kesällä, joskus ei ollenkaan.

KIUSANKAPPALE

                                         Orava tunkee taas pikkulintujen ruokinnalle.

                     Kurre on niin itsepäinen ettei lähde muualle, vaikka vieressä hätistät pois.

Oravat on ihan kivoja ja söpöjä, kun ne ei tee tuhoa pikkulinnuille tarkoitetuille rasvapötköille, ja muille syömisille.

Tämäkin orava kiipesi vieressä olevaan lehmukseen ja vain katseli minua. Aikansa katseltuaan minun hätistelyä, orava alkoi puusta repimään lehmuksen kuorta. Kurrella oli suu täynnä kuoren suikaleita. Orava pyöritti kuorista pallon suussaan, ja lähti sähköjohtoja pitkin kipittämään pois meidän talolta.

Naakat ja harakat on keksineet meidän pikkulintu ruokinnan. Kaksikymmentä isoa lintua on maassa, syömässä varpusten maahan viskaamia siemeniä. Osa isoista linnuista roikkuu ruokintatelineissä.
Vähän kun liikahdat keittiön ikkunan äärestä pois, naakat ja harakat on heti ruokien kimpussa.

Jotakin on pakko keksiä. Mikähän mahtaisi pelottaa isot linnut pois? Onko se tehtävä linnunpelätin talveksi.

ELÄIMEN LUOLA JA TAPETTUJA MÄYRIÄ

                                           Käytiin katsomassa jonkin eläimen luolaa.

                      Mitään ei näkynyt, mutta ulostekasa oviaukolla kertoo, että luola on käytössä.

Yksi oviaukko oli peitetty sammaleilla. Olisiko ihmisen tekosia? Onkohan sammaleen takana loukku? Sammaleet oli aseteltu levyinä suuaukolle.

                                                   Kivi näyttää jättiläis eläimelle.

                                                     Kavion jälkiä ruohikossa.

                                              Juurakon sisällä näkyi tassun jälkiä.

                          Vähän isompi nelijalkainen on mennyt tästä. Jäätyneitä hirven papanoita.


Viime keväisessä supinraato paikassa, näkyi hirveästi korppeja, kun kävin pyöräilemässä, ihmettelin miksi korppeja on niin paljon, ja olivat parissa ryhmässä syömässä jotakin pellolla.

En lähtenyt rämpimään pellolle ja katsomaan mitä siellä oli. Isäntä kävi pojan kanssa katsomassa tilanteen.
Keväiset supin raatojen luut ja pääkallot kuulema ratisivat rikki, kun kulkivat pellon poikki.

Pellolla oli kolme ammuttua mäyrää nahkoineen. Kuulan jälki päässä. Yhdeltä oli koitettu ottaa nahkaa pois, mutta nahka oli jäänyt jalkoihin kiinni. Yhdeltä mäyrältä oli leikattu vatsasta iso pala pois.

Tarvii kyllä ihmetellä miten joku tekee noin! Jos metsästettävä eläin tapetaan, ja ei käytetä ruuaksi, eikö sitä voi haudata maahan, eikä jättää pellolle mätänemään! Ei ymmärrä!

Tämäkin paikka on kuntomajan lähellä, jossa kulkee ihmisiä ihan kiitettävästi.

SYKSYN MAISEMAKUVIA

                                        Hermolepoa kun katselee syksyistä tyyntä vesistöä.

SYKSY

Järven vesi on laskenut monta metriä, tämän syksyn aikana. Huiman näköistä, kun rannat on täynnä kuiville joutuneita simpukoita.

                         Tänään on ollut koko päivän kova sumu. Ihan aavemaista.

KUKKAUNELMIA

                                 Ensikesän hankintalistalla on valkoinen alppiruusu.

JÄRVIMAISEMA lake landscape

                                      Lokakuinen tuulinen keli Lappalan rannalla.

LINTUJEN HOUKUTUSTA

Meillä on liikkuessa välillä taskussa mukana, erilaisia lintujen houkutuspillejä. Pilleihin on kiva puhallella. Jännityksellä odotetaan aina, tuleeko houkutuksen aiheena oleva lintu paikalle.

                                                 Tässä odotetaan, tehoaako lintupilli.

                                               Tällä kerralla oli pyypilli mukana.

SUMUKUVIA

                                              Näkyvyys oli huono Lappalalla.

           Vastarannalla aurinko pilkisti pilvien välistä. Rinteessä olevat puut muuttuivat keltaiseksi.

            Talvinen pilkkipaikka on tullut näkyviin, veden laskemisen myötä. Kivi on täynnä lokkeja.

                                 Vastarannalla tupruaa savupiipusta savua.

                                                 Mahtavan tyyntä!

                                    Näkymä toiseen suuntaan. Sumu hälveni hiukan.

KAMELEONTTI

Huomasin metsässä männyn rungossa, jonkin isomman ötökän, joka kiipesi männyn runkoa pitkin. Mikä ihme se on? Näyttää ihan kameleontilta! Piti mennä katsomaan aivan läheltä kiipeäjää. Sehän liikkuu!

Ei meinannut silmät ja aivot millään uskoa, että ötökkä oli männyn rungosta irronnut kuorenpalanen, joka liikkui tuulessa. Näytti se niin kameleontilta vaikka katseli ihan läheltäkin. Sitä se liika mielikuvitus teettää!