Luonto, valokuvaus, suunnistus, taiteen tekeminen, linnut, ötökät, puutarha, kalastus, ruoka-allegisen ruokaohjeita.
Translate
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
UNI sleep
Heräsin aamulla unen näkemiseen, taas. Unessa äiti seisoi talvivaatteet päällä, minun vieressä. Äiti tarttui käteeni ja sanoi, kun tuolla alhaalla on niin pimeääkin. Tarkoitti maamultaa. Hirveä helpotus kun heräsin, ettei uni ollutkaan totta.
Miksi pitää nähdä aina unia? Olkoot unipätkät kuinka lyhyitä tahansa, aina pitää nähdä unia. Kun olisi kerrankin sellaisia öitä, ettei tarvisi katsella unia.
Olen koko ikäni nähnyt unia, niin kuin äitinikin näki.
maanantai 29. joulukuuta 2014
ALIEN
Pieni vihreä ukko, seisoi tien laidassa ampumaradan vieressä. Ärisi hampaat irvessä, jotakin kansainvälistä galaxi- kieltä.
Tuumasin uskallanko ohittaa vihreää pikku- ukkoa. Kiihdytin askelia, ja pistin kävelysauvat viuhumaan.
Synkkä kuusimetsä humisi ympärillä, verenpaineeni tahdissa.
Kauheasti äristen ja käsittämätöntä kieltä aivoistaan syytäen vihreä pikku-ukko lähestyi.
Iik! Nyt on kyllä pakko pistää juoksuksi. Menee vähän liian jännäksi. Ei enää yksin lenkille metsätietä pitkin.
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
PALOKÄRKI
Tiellä kävellessä, silmät havaitsivat jotakin tummaa puussa.
Palokärki nakersi puuta.
Palokärki lennähti tien toiselle puolelle.
Ei muuta kun perään.
Kuului kova nakutus, kun lintu hakkasi puusta osia irti.
Palokärki silppusi puuta, eikä välittänyt vaikka olin aika lähellä lintua.
Aikansa nakerrettuaan puuta, palokärki lensi kauemmaksi. Ilmeisesti olin sittenkin liian lähellä lintua.
Isännälle piti soittaa, että näin palokärjen.
Olisinpa kääntynyt hieman aikaisemmin, niin puukiipijästä olisi saanut kunnon kuvia.
lauantai 27. joulukuuta 2014
perjantai 26. joulukuuta 2014
LÖYTÖ
Oltiin kuvaamassa pururadalla, kun silmääni sattui kuusien alla jokin vaalea mytty.
Poika meni puiden alle, ja sanoi mytyn olevan kuollut lintu.
Miten ihmeessä lintu oli joutunut sellaiseen paikkaan?
Ympärillä oli metsää, linnun raadon sijainti oli pururadasta vain metri.
Miten vesilintu voi olla kuolleena keskellä metsää?
Käännettiin lintu toisin päin, ja huomattiin että se oli mustalintu.
Onkohan joku ampunut mustalintua, vaikka on pitänyt ampua sorsaa?
Muutamien kilometrien päässä on vesistöä. Jos lintua on haavoitettu siellä, olisiko mustalintu lentänyt vielä eteenpäin, ja rysäyttänyt lopuksi kuusikkoon kuolleena?
Linnun löytymispaikan lähellä on myös koirapolkuja. Voisiko joku käyttää mustalintua, riistan etsimis koulutukseen?
Tiedä sitten mikä on totuus, mutta tosi outoa löytää kuollut mustalintu, kuusien alta pururadan vierestä.
torstai 25. joulukuuta 2014
LUONTOHAVAINTO PAIKKA
Kaadetun metsän tilalle, on muodostunut heinikko alue. Paikalle on myös istutettu puuntaimia.
Tällä alueella näkyy aina jotakin mielenkiintoista. Hyvin usein teeret ja metsot istuvat puiden latvoissa. Metsävikloja, keltasirkkuja, erilaisia tiaisia, pensastaskuja, pikkulepinkäisiä, peippoja ym. näkyy keväästä syksyyn.
Perhosen toukat ja perhoset, erilaiset luteet, hämähäkit, ja kasvit. Kauriita onnistuu näkemään silloin tällöin. Mäyrä, supi, ja kettu jättävät jälkiä runsaasti.
Alueen toisesta laidasta alkaa valtavan iso suo. Isot metsät ympärillä, joissa on runsaasti metsäautoteitä ja kuntopolkuja. Metsää on tosin hakattu paljon pois.
Tämäkin kohta on ihan tien vieressä. Meiltä matkaa tähän on vain reilut 3 km.
Tunnisteet:
heinikko,
hämähäkki,
iso,
jälki,
kaadettu,
kuntopolku,
luontohavainto,
metso,
metsä,
paikka,
pensastasku,
perhonen,
puuntaimi,
suo,
teeri,
toukka
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
tiistai 23. joulukuuta 2014
SORKAN JÄLKIÄ
Tiellä näkyi pieniä sorkan jälkiä. Vähän ennen meidän tuloa kauriit olivat kulkeneet tiellä. Onnistuisipa joskus saamaan kauriit kuvatuksikin. Yleensä kun ei ole kameraa mukana, kauriita näkee.
maanantai 22. joulukuuta 2014
MAISEMA
Multakasojen takana, sijaitsee kylän vieressä oleva ampumarata. Kasojen vasemmalla puolella on kaksi taloa. Talojen ja ampumaradan väliä ei ole kun parisataa metriä. Ampumaradan vieressä menee pururatareitti. Mahtavan kiva kulkea ohitse, kun radalla ammutaan. Ensinmäiselle talolle asti on rapissut luoteja. Miten on mahdollista, että tällaisessa paikassa saa toimia ampumarata? Kesäisin kun ollaan pihassa, ampuminen ei ole mitään kivaa kuunneltavaa. Meille on radalta matkaa n. 800m.
Tunnisteet:
ampumarata,
kulkea,
kylä,
luoti,
maisema,
multakasa,
piha,
pururata,
takana,
talo,
vieressä
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
lauantai 20. joulukuuta 2014
perjantai 19. joulukuuta 2014
PÄÄN - JA LANNERANGAN MAGNEETTIKUVA
Kaiken äidin poismenon aiheuttaman surun ja hässäkän, ja muistisairaan isän juttujen seassa, on omat sairaudet ja vaikeudet pakko ollut kärsiä hiljaa mielessä ja valvoa öisin. Välillä tuntuu kuin sekoaisi, paniikki koittaa nostaa päätään kun jäät yksin.
Tänään kirkonkellot soittivat viidentoista minuutin ajan, hyvää matkaa äidille. Huomenna jätetään perhepiirissä hyvästit äidille. Rankkaa tulee olemaan kaikille.
Alkuviikosta oli aika puhallustestissä, nenään laitettiin sulkija ja puhallettiin koneeseen. Ensin ilman lääkettä ja sen jälkeen lääkkeellä.
Sain lomakkeet kotiin, pef puhalluksia varten. Peffiin pitäisi puhaltaa kaksi viikkoa ennen lääkärissä käyntiä.
Inhottava kun ihmiset tulevat hengityssairaiden kanssa samalle poliklinikalle, hajuvedet ja partavedet lemuten. Lukutaidotonta porukkaa! Kaikissa kutsukirjeissä lukee, tulethan tuoksutta. Me jotka tulemme kipeiksi tuoksuista, saamme paeta perinmäiseen nurkkaan, tuoksuja pakoon. Sekään ei nyt onnistunut, kun hoitajien huoneen avonaisesta ovesta, tuli kuvottava kahvin haju käytävälle.
Puhallustestin jälkeen huonovointisena, oli magneettikuvaukset. Pienen odottelun jälkeen, pääsin huoneeseen jättämään kamppeita. Kengät ja liivit pois. Hoitaja kertoi magneettiputken olevan 10 cm leveämpi kun magneettirekassa. Kyseli samalla onko ahtaanpaikan kammoa.
Magneettihuoneessa pääsin onneksi ensin lannerangan kuvaukseen. Lavitsalle kävin selälleen, jalat putkeen päin. Päälle kevyt peitto, toiseen käteen soittokello, ja kuulokkeet korville joista tuli musiikkia. Sen jälkeen minut työnnettiin melkein kokonaan putken sisälle, päälaki jäi ulkopuolelle.
Kone alkoi ronksuttamaan, ja kolisemaan. Välillä se piti ihan kali kali ääntä. Meinasin että pystyykö putkessa olemaan, ja vielä liikkumatta. Mutta yllättävän äkkiä minut tultiin päästämään pois, ja kääntämään asentoa.
Pään magneettikuvaus olikin ihan villiä. Pää tuli putken puolelle telineeseen. Naaman päällee kiinnitettiin aivan kuin jääkiekkomaalivahdin ristikko. Ristikon yläosassa oli pieni peili, josta näkyi huoneen ovi. Käteen sain taas soittokellon, peittoa en tarvinnut kun tuli niin kuuma. Nyt työnnettiinkin kunnolla putken sisälle. Koitin hengitellä rauhallisesti, ja kuunnella musiikkia kolinan seassa. Päätä ei saanut liikuttaa. Vaikea oli koittaa olla rykimättä, kun limaa valui kurkkuun koko ajan. Ajattelin että kuinkahan kauan olen jo maannut putkessa, kun ovelta alkoi kuulumaan kolinaa, ja minut otettiin putkesta pois. Äkkiä meni tunti yhteensä putkessa. Paljon helpompi homma kuin olkapääkuvaukset magneettirekassa.
Kauhulla odotellaan tuloksia. Jospa selviäisi mikä viskoo askelia ja pistää pyörryttämään.
Tänään kirkonkellot soittivat viidentoista minuutin ajan, hyvää matkaa äidille. Huomenna jätetään perhepiirissä hyvästit äidille. Rankkaa tulee olemaan kaikille.
Alkuviikosta oli aika puhallustestissä, nenään laitettiin sulkija ja puhallettiin koneeseen. Ensin ilman lääkettä ja sen jälkeen lääkkeellä.
Sain lomakkeet kotiin, pef puhalluksia varten. Peffiin pitäisi puhaltaa kaksi viikkoa ennen lääkärissä käyntiä.
Inhottava kun ihmiset tulevat hengityssairaiden kanssa samalle poliklinikalle, hajuvedet ja partavedet lemuten. Lukutaidotonta porukkaa! Kaikissa kutsukirjeissä lukee, tulethan tuoksutta. Me jotka tulemme kipeiksi tuoksuista, saamme paeta perinmäiseen nurkkaan, tuoksuja pakoon. Sekään ei nyt onnistunut, kun hoitajien huoneen avonaisesta ovesta, tuli kuvottava kahvin haju käytävälle.
Puhallustestin jälkeen huonovointisena, oli magneettikuvaukset. Pienen odottelun jälkeen, pääsin huoneeseen jättämään kamppeita. Kengät ja liivit pois. Hoitaja kertoi magneettiputken olevan 10 cm leveämpi kun magneettirekassa. Kyseli samalla onko ahtaanpaikan kammoa.
Magneettihuoneessa pääsin onneksi ensin lannerangan kuvaukseen. Lavitsalle kävin selälleen, jalat putkeen päin. Päälle kevyt peitto, toiseen käteen soittokello, ja kuulokkeet korville joista tuli musiikkia. Sen jälkeen minut työnnettiin melkein kokonaan putken sisälle, päälaki jäi ulkopuolelle.
Kone alkoi ronksuttamaan, ja kolisemaan. Välillä se piti ihan kali kali ääntä. Meinasin että pystyykö putkessa olemaan, ja vielä liikkumatta. Mutta yllättävän äkkiä minut tultiin päästämään pois, ja kääntämään asentoa.
Pään magneettikuvaus olikin ihan villiä. Pää tuli putken puolelle telineeseen. Naaman päällee kiinnitettiin aivan kuin jääkiekkomaalivahdin ristikko. Ristikon yläosassa oli pieni peili, josta näkyi huoneen ovi. Käteen sain taas soittokellon, peittoa en tarvinnut kun tuli niin kuuma. Nyt työnnettiinkin kunnolla putken sisälle. Koitin hengitellä rauhallisesti, ja kuunnella musiikkia kolinan seassa. Päätä ei saanut liikuttaa. Vaikea oli koittaa olla rykimättä, kun limaa valui kurkkuun koko ajan. Ajattelin että kuinkahan kauan olen jo maannut putkessa, kun ovelta alkoi kuulumaan kolinaa, ja minut otettiin putkesta pois. Äkkiä meni tunti yhteensä putkessa. Paljon helpompi homma kuin olkapääkuvaukset magneettirekassa.
Kauhulla odotellaan tuloksia. Jospa selviäisi mikä viskoo askelia ja pistää pyörryttämään.
Tunnisteet:
hengityssairas,
kuvottava,
lääkäri,
magneettiputki,
muistisairas,
paniikki,
pef,
poismeno,
puhallustesti,
soittokello,
suru,
tuoksu,
tuoksutta
torstai 18. joulukuuta 2014
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
tiistai 16. joulukuuta 2014
maanantai 15. joulukuuta 2014
KESÄINEN MAISEMA
Kylän kuntopolku kulkee, näin hienon maiseman lävitse. Kaurapeltoja kuntopolun molemmin puolin. Täältä löytyy yleensä paljon kaikenlaisia ötököitä, ja muuta kuvattavaa.
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)