Keltainen kannusruoho on täynnä mustia pieniä koppakuoriaisia.
Nelivyöjäärä lupiinissa.
Maassa lojuvat eläimen jätökset, kiinnosti kovasti sinisiipiä. Useampi sinisiipi vieraili läjässä.
Töpökatti on hurjan näköinen sirkka. Olisiko tämä kanervatöpökatti?
Tämä voisi olla heinätöpökatti?
Tarhaturilas lupiinissa.
Pienen seuraamisen jälkeen, karhusiilikäs suostui pysähtymään hetkeksi.
Ruutumittari kukalla.
Perhosen munia. Näkyisi olevan toukat jo kuoriutuneet.
Tällä vanhalla hiekkakuopalla, on valtavasti kaikkea mielenkiintoista nähtävää. Lintuja näkyi siellä täällä. Valtavasti hyönteisiä, ja ennen kaikkea perhosia!
Vyötärölle ulotuvassa kasvipöheikössä, ei oikein ollut kiva kulkea lenkkareissa. Koko ajan pelkäsi käärmeitä.
Kaikenlaisia perhosia lenteli alueella. Ne on niin nopeita! Yhden mielenkiintoisen kun näki, ja sitä koitti seurata, kohta se katosi ja tilalle tuli toisia seurattavia. Harmittaa suunnattomasti, kun ei saanut kunnon kuvaan suokeltaperhosesta, ja hienosta yökköstä!
Suokeltaperhonen lepatteli metsässä, kohti tien toisella puolella olevaa hakkuuaukiota. Me kaikki seurattiin tiiviisti monta sataa metriä perhosta, mutta aina se kerkesi kuvasta pois.
Miehet lähtivät toiselle suunnalle jonkin ison perhosen perään, ja minä läksi jo autolle päin. Huomasin yhdessä horsmassa suokeltaperhosen, ja koitin ottaa kuvaa siintä. Eiköhän se perhonen lähtenyt karkuun! Samaan aikaan metrin päässä minusta, läksi toinen samanlainen perhonen lentoon!
Perhoset vei meitä ihan 6-0 tällä kerralla.
Haavi olisi pitänyt olla mukana!
