TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

14 JA 15 MATKAPÄIVÄ 14 - 15 day of travel

Seuraavana aamuna puhelin soi kello 8, olin iloinen kun äiti soitti. Eli ei ole kovin heikossa kunnossa.

Huomenien jälkeen sanoi, käyneensä lääkärin luona. Lääkärillä ei ollut kovin hyvää kerrottavana.
Syöpä pateja ei ollut pystynyt kaikkia poistamaan. Poisti kaulan puolelta kolme imusolmuketta, mutta kaikki jotka olivat niskan puolella, jää ottamatta pois. Syyksi sanoi, että pää, käsi, ja suu olisi jäänyt roikkumaan.
Hemmetin hemmetti mikä paukku! Lääkäri oli suositellut psykologilla käyntiä, ja sovittiin, että äiti käy juttelemassa.
 Leikannut lääkäri sanoi, että hän ei pysty enää tekemään mitään. Seuraavaksi järjestetään syöpälääkärille aika. Kun olin lopettanut puhelun, puhkesin itkemään, ja poika perässä. Eihän se itku mitään auta, mutta ei voi mitään muutakaan tehdä. Niin kuin ihan alussa sanoivat lääkärit, että tauti on mahdollista voittaa. Pakko on vielä kokeilla sytostaattihoito.

 Syöpälääkärille tulikin aika samalle iltapäivälle. Oli sanonut että ei ole vielä viimeisiä päiviä. Nyt kokeillaan sytostaattihoitoa. Hoidot annetaan kolmen viikon välein. Nyt kun on vasta leikattu, ei pysty vielä aloittamaan hoitoa, mutta viikon päästä olisi ensinmäinen hoito.

Mietittiin keskeytetäänkö loma, vai jatketaanko. Päätettiin sitten pojan takia jatkaa lomaa vielä ne muutamat päivät. Pätkääkään ei ollut loma tunnelmia uutisten jälkeen.

Postipakettia ei ollut tullut vielä perille.

Seuraavana aamuna keksittiin, että lähdetään käymään Aurinkotuvalla. Ajatukset pyörii muuten koko ajan äidissä. Äiti soittikin, ja sanoi pääsevänsä kotia. Oli saanut suoneen antibioottia reilun vuorokauden. Laitoin äidin siskolle viestiä, että menee katsomaan illalla, miten äiti pärjäilee.

Isäntä soitti Oulun postiin, ja kysyi paketin kohtaloa. Joo paketti on tänään perillä, ja kotiovella.
Sanottiin että siinä on pilaantuvaa tavaraa, eikä voi jättää viikonlopun ylitse seisomaan.

Aurinkotuvalla oli kiva käydä taas muutaman vuoden tauon jälkeen.

Poro vasoineen lähti karkuun, kun tultiin pihalle.

Ikivanhoja suksia, oli ripustettu laavun seinille.

Aurinkoinen portti.

Kivat hiihtelijät.

Moottorikelkkailua kesäkelillä.

Pippurikasoja.

Kuljettiin suon ylitse metsän puolelle.

Elukat oli heti kimpussa!

Tässä samassa metsässä, oli muutama vuosi sitten iltarastit.

Dinosaurus metsässä!

Punainen kivi.

Poro vasoineen oli ilmestynyt suolle.

Mentiin Aurinkotuvan toiselle puolelle.

Ylläs näkyy tosi kauas.

Lakkoja.

Lakkoja oli ihan hirveästi mättäillä, mutta ihan raakoja vielä.

Viikko myöhempää kun oltaisi oltu täällä, lakkoja olisi saanut hyvin.

Sisilisko pilkistää kasvillisuudesta.

Reilu desi saatiin lakkoja.

Kypsiä mustikoita.

Isäntä soitti taas paketin perään. Nyt sanottiin. ettei paketti ehdi perille tänään! Ärräpäät lenteli. Paketti on vasta maanantaina iltapäivällä perillä. Kotona on pitkälti yli +30C lämmintä.
Siinä menee rahallista arvoa n.200€ hukkaan, kun tavara pilaantuu. Meitä kehoitettiin tekemään vahinkoilmoitus. Ei kannata luottaa mitä sanotaan, kun postia lähettää.

Pakko oli taas ajaa Muonioon, hakemaan poroa, ja kalaa. Kilpisjärven lihoja ei saa mistään. Harmittaa ihan suunnattomasti.
Se on koitettava jollakin konstilla saada, lihat ja kala perille, oman auton kyydissä.

Muoniosta tullessa nähtiin tiellä, näin komeita poroja.

Äiti oli kotona, ja siskonsa oli onneksi käymässä.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

VANHEMMAT

Johan oli päivä! Olen ihan pyörryksissä. On se vaikeaa, kun vanhemmat tulevat vanhoiksi, ja sairaaksi.

Aamulla vietiin poika 8.00 kouluun. Saman tien mummo haettiin kyytiin, ja kauppaan ruokaostoksille.

Kaupasta tultiin takaisin n. 10.30

Sanoin isännälle että katsoo vaaria samalla, kun vie mummon ruokaostokset sisälle. Valitti eilen vatsaa nivusien kohdalta.

Vaari makasi vielä sängyssä yön jäljiltä, aamupala ja aamulääkkeet oli syömättä, ja ottamatta.
Isä sairastaa aika pitkällä olevaa muistisairautta, eikä oikein sano jos on jotain.

Menin katsomaan mikä tilanne. Mies oli saanut isän istumaan, ja antoi aamulääkkeitä.
Isä istui sängynlaidalla, ja tärisi. Sokerit olivat korkealla, ja otsa tuntui kuumalta. Mittasin kuumeen, sitä oli hieman. Kysyin, mitä koskee? Näytti taas nivusta. Syödä ei voi, kun yökkää.

Ajattelin että mitä ihmettä teen, päätin että kysyn pääseekö lääkärille. Soitin, ja sain peruutusajan, onneksi.
Lääkäri tutki, ja kyseli. Isä oli ihan mykkänä. Selitin tilanteen. Lääkäri laittoi pissikokeeseen. Siinä meni aikaa, ennen kuin sai otettua.
Kokeen tuloksen tultua, lääkäri sanoi että ei uskalla jättää kotia viikonlopuksi, nyt pitää lähteä sairaalalle. Hän kirjoitti lähetteen, ja toivotteli hyviä jatkoja.

Maksoin laskun, ja mentiin kotipuoleen. Sain isän syömään juomajugurtin, ja pienen makkarapalan.
Sen jälkeen isä kävi nukkumaan. Äiti lähti sädehoitoihin samaan aikaan.

Jäin vaarin vahdiksi, kun isäntä kävi hakemassa pojan koulusta, ja tekemään ruokaa.
Tunnin verran odottelin, ja vaari nukkui. Isäntä tuli ja lähdettiin sairaalalle. Isä pääsi aika äkkiä sänkypaikalle. Sairaanhoitaja otti tietoja ylös, ja mittasi kuumeen ja verenpaineen.

Lämpöä oli saman, kun aamulla. Hoitajan käynnin jälkeen ei sitten tapahtunut kertakaikkia mitään ennen klo 19! Istuin isän sängyn vieressä, ja katselin kun nukkui vähän väliä. Jossakin välissä kasvot näyttivät niin punaiselta, että meinasin kuumeen nousseen.
Onneksi hoitaja tuli kyselemään miten pärjää. Pyysin mittaamaan kuumeen, ja antamaan syömistä.
Syötin jugustin vapisevalle isälle. Kuume oli noussut.

Vähän ajan päästä lääkäri tuli, ja tutki. Määräsi veri kokeet, pissikokeen, ja mahan röntgenin.
Isä alkoi puhumaan höpöjä. Kohta tuli hoitajat, ja sanoivat että isä jää sairaalalle osastolle. Lääkärikin tuli ja sanoi tulehdus arvon olevan koholla. Koittaa saada viikonloppuna päivystävän lääkärin, joka kuvaa vielä vatsaa.

Isä jäi nukkumaan sänkyyn, kun läksin vähän ennen 21.00
Äiti voi tämän päivän sädehoidon jäljiltä, kuulema hyvin. En ole ainoa, jolla on sama tilanne, vanhempien kanssa. Mutta tulevaisuus hirvittää.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

LÄÄKÄRI PALAVERI

Eilinen päivä meni siivoamisessa, tiskatessa ja ruuan tekemisessä äidillä. Isä oli "päiväkerhossa". Kun menimme siivoamaan, kävi ilmi että, keskussairaalasta oli soitettu. Pitäisi tulla perjantaina näytille, kun kaikki lääkärit ovat paikalla.

Aamupäivällä ajettiin lumisateessa sairaalalle. Lääkäripalaveri oli kello 12. Istuttiin odottamassa aikaa, kun leikannut lääkäri pyysi huoneeseensa. Tarkasti äidin leikkaushaavan ja kielen tilanteen. Sanoi myös patologin tuloksia. Kielen syöpä oli levinnyt kuudestatoista imusolmukkeesta, kolmeen imusolmukkeeseen. Onneksi olivat sen verran fiksuja, että poistivat imusolmukkeet, kielileikkauksen aikana, ettei enää tarvi uusinta leikkausta. Samalla kysyttiin kipeästä olkapäästä, johtuu kuulema leikkauksesta, kun on operoitu niin lähellä hermoja. Tosi mukavan, ja rauhallisen tuntuinen lääkäri.

Hänen käynnin jälkeen piti mennä istumaan ja odottamaan lääkäri palaverin alkamista. 

Lääkäriä, ja hoitajaa alkoi lappaamaan huoneeseen. Aika nopeasti päästiin tapaamiseen. Huoneessa oli 10 henkilöä. Leikannut lääkäri, hammaslääkäri, ym.
Äiti pyydettiin istumaan tuolille, kaikkien keskelle. Samassa oli muutama lääkäri tutkimassa suuta, ja kyselemässä miten menee.
Syöpälääkäri kertoi äidille asioita, ja äiti kyseli jotain.
16 pv on tapaaminen syöpäosastolla, ja silloin kerrotaan enemmin asioista. Sädehoito aletaan n. kolmen viikon kuluttua. Koneet ovat muuttuneet kovasti 15 vuoden takaisesta hoidosta. Pyritään kuulema säästämään tervettä solua.

Yksi lääkäri kyseli, onko nyt tullut mitään kysyttävää? Molemmat tuumattiin, ettei ole sen kummempaa.
Äiti on vuoden aikana, kolmelta ihmiseltä kuullut sairaudesta ja hoidoista paljon.
Tauti on mahdollista selättää, ja ennusteet ovat hyvät. Toivotaan että pitää paikkansa, ja äiti saa vielä muutamia vuosia aikaa. Hoidoissa seurataan kuulema vointia, miten kestää. Jos näyttää ettei kunto kestä, voidaan pitää taukoa.

Alustavan tiedon mukaan, hoitoja annetaan 6 viikkoa, 5 kertaa viikossa. Jatkossa 2 - 3 kk välein lääkärissä. Tarkkailussa käydään 5 vuotta

Nyt kaikki tarkkailemaan suuta. Patteja, haavoja ym. 2 - 4 viikkoa, on mentävä näyttämään. Suusyöpä voi tulla, vaikka ei polttaisi tupakkaa.

POSKIONTELON TÄHYSTYSLEIKKAUS (FESS)

 

Perjantaina lähdimme ajamaan 9.30 sairaalalle. Edessä on poskionteloiden tähystysleikkaus!

 Olen koittanut sulkea mielestä koko leikkauksen! Periaatteessa, en halunnut koko operaatiota. Mutta lääkärin soiton jälkeen, ja oman miettimisen tuloksena, päätin mennä leikkaukseen. 

Jos poskiontelot ei olisi jatkuvasti tulehtuneet, hengitys kulkisi myös paremmin. Minun diabetes ei tykkää, kun olen ollut jatkuvasti kipeä!!

Perillä sairaalalla olimme 10.30. Ilmoittauduin automaatilla, ja menin TOIKO yksikön eteen odottamaan. En halunnut mennä vielä etuajassa sisälle. Aika oli vasta kello 11.  Jonkin ajan päästä, hoitaja tuli etsimään minua. 

Alussa oli haastattelu, onko terve, mitä lääkkeitä olet ottanut jne. Minun piti jättää laukku ja kengät hänelle. Hoitaja laittoi ne lukolliseen kaappiin. 

Minä sain muoviset, siniset pussit jalkoihin suojaksi. Sen jälkeen, odotushuoneeseen istumaan muiden joukkoon. 

Lääkäri kävi jossakin vaiheessa kysymässä, onko mitään kysyttävää leikkauksesta. Sanoin ensin että ei, mutta sitten muistin kysyä puudutuksesta.

 Minut leikataan puudutuksessa. Nukutus oli viime leikkauksessa vaikeaa! Nukutuksen jälkeinen viikko on myös tosi hankala. 

Lääkäri lähti pois. Odotushuoneessa olevat ihmiset, lähti vuorollaan omiin operaatioihin. Minä jäin yksin. Kyllä oli pitkästyttävää odottaa! Katselin telkkaria, ja välillä jumppasin, kun paikat menivät istumisesta jumiin. 

Kello oli 13.00 kun minut vihdoinkin tultiin hakemaan. Kävelimme hoitajan kanssa seuraavaan kerrokseen. Kyselin, annetaanko minulle rauhoittavaa lääkettä. Hän sanoi, että ei, kun minulle ei voi antaa. Sanoin hyvä juttu! En halua mitään lääkkeitä. 

Tulimme leikkaussaliin. Sali oli kylmä! Huoneessa oli 5 hoitajaa. Minun piti mennä leikkauspöydälle. 

Sain happiamittaavan laitteen sormeeni, ja verenpainemittarin käsivarteen. Eräs hoitaja koitti laittaa minulle kanyylin varuiksi paikalle. Eihän siintä mitään tullut! Kolmeen kohtaan koitti laittaa, mutta ei löytänyt suonta. Paikalle soitettiin nukutuslääkäri. Hän sai toisella kerralla kanyylin paikoilleen. 

Sain päälleni peiton, lämpöpussin, ja tyynyn jalkojen alle.

Minulle laitettiin kaulan eteen muovinen suoja, ja kasvoihin teipillä kiinni toinen muovinen iso suoja. Naama oli paljaana. 

Joku hotajista laittoi minun jalat hihnalla kiinni! Arvasin, että nyt on este etten potkaise ketään. 

Lääkäri tuli, ja sanoi että laitetaan molempiin sieraimiin puudutus. Hoitaja tarttui minun päästä kiinni! 

Lääkärillä oli kolme pitkää metallista piikkiä, joiden päässä oli puudutusaineeseen kasteltu pumpuli. 

Samantien hän laittoi ensimmäisen piikin sieraimeen! Voi hemmetti kun sattui, seuraavaksi toinen piikki, ja vielä kolmas piikki!! Sattui ihan mahdottomasti! 

Vesi valui silmistä. Sitten hän laittoi samanlaiset puudutuspiikit toiseen sieraimeen. Tuntui ihan hirveälle, onneksi puudutus levisi aika äkkiä sieraimiin, ja kipu helpotti. 

Mutta! Puudutusaine levisi myös minun nieluun ja suuhun!! Oli ihan melkein paniikin aihe! Kieli ei liikkunut ja kitalaki tuntui paksulle! Rykiä ja nieleskellä piti koko ajan. Puudutuspiikkejä piti pitää 20 minuuttia paikalla. 

Vähän ennen ajan loppumista, yksi piikeistä lähti valumaan minun sieraimen sisälle! Onneksi hoitaja sai sen kiinni, ennen kuin se meni syvälle. Piikkiä piti pitää vielä paikoillaan jonkin aikaa, kun se vaan valui alaspäin. Onneksi kitalaki ei enää tuntunut pahalle.

Lääkäri tuli leikkaussaliin. Minulle pistettiin ruiskulla lisää puudutusainetta. Sen jälkeen lääkäri aloitti leikkauksen. 

Etsijällä haettiin takareuna. Taaksepäin purijoilla ja kulmapurijalla teki tarvittavan aukon poskiontelon normaaliaukon kohdalle. 

Välillä sattui ihan kamalasti, ja välillä ei. Nenän sisällä tuntui rutinaa. Sierain vääntyi työkalujen voimasta. Oli kuin hampaita olisi vedetty irti välillä. 

Kiroilin välillä kun oikein vihlasi.  Olin varoittanut kaikkia, että kiroilen kun sattuu. 

Lääkäri teki aika kauan oikean sieraimen kanssa töitä, mutta vihdoin se oli kunnossa. 

Seuraavaksi oli vasen puoli. Se tuntu ihan samanlaiselta. Väilillä sattui, ja välillä ei! Lääkäri sai vasemman puolen nopeasti tehtyä.

 Seuraavaksi sieraimiin laitettiin puudutuslappuja. Aine meni taas suuhun, sain onneksi pidettyä, että en nielassut ainetta. Lääkäri imi veren ja lääkkeen pois suusta. 

Puudutusainelaput otettiin pois, ja tilalle laitettiin ivalon tamponi sieraimiin syvälle. Lääkäri teki lähtöä ja sanoi, kontrolliaika kuukauden päähän hänelle. Saunassa en saa käydä viikkoon.

Minut vietiin heräämöön. Olin heräämössä vajaa kaksi tuntia ja syljin verta suusta. Minulle luvattiin poislähtö jonkin ajan päästä. Hoitaja tuli kysymään pitääkö käydä vessassa, sanoin että pitää.

 Menimme vessaan. Vessassa minulla alkoi tulemaan nenästä, ja kurkusta hirveästi verta! Menin sängylle takaisin, ja sain kylmäpussin uudestaan, ja jääpaloja suuhun. Verta tuli ihan jatkuvasti nieluun. Sieraimista tuli tamponin lävitse verta.

Lähtöaika tuli ja meni. Runsas verentulo ei loppunut. Sain sieraimiin jotakin lääkettä, jonka piti lopettaa veren tulo, mutta se ei auttanut. 

Leikannut lääkäri oli lähtenyt jo pois. Minua katsomaan soitettiin päivystävä lääkäri.

 Sain suoraan suoneen samaa lääkettä, jota annettiin sieraimiin. Lääkäri tuli katsomaan, ja sanoi että ei hätää, nyt sitä verta ei mene nieluun paljoa. Jos sitä verta alkaa tulemaan paljon, takaisin päivystykseen. 

Lääke oli valunut jo minun suoneen. Verentulo oli hieman helpottanut, mutta ei paljoa. 

Sotin miehelle, että minut voi tulla hakemaan. Hoitaja lähti saattamaan minua. Ihmettelimme missä isäntä on, kun häntä ei näkynyt missään. Soitin hänelle, eikä hän tienyt missä on! 

Kysyin osaako tulla kahvioon ja hissien kohdalle. Näimme hänet hissien luona. Hoitaja toivotteli hyviä jatkoja, me lähdimme autolle.

 Autossa ja kotona, verta valui nielusta ja nenästä koko ajan! Poskionteloita ja nenää alkoi koskemaan tosi paljon.

 Sain jotenkin nielaistua särkylääkkeen. Vesi meni väärään paikkaan, ja meinasin tukehtua, kun nenä on niin tukkeessa. 

Nälkä oli kamala! Edellisen kerran söin torstaina kello 18.

 Sain syötyä hieman kylmää makaroonia ja makkaraa. Kuuma ruoka oli kielletty. 

Nukkumisesta ei oikein tullut mitään yöllä. Nenästä valui veri edelleen. Minulla oli tyynyn päällä pyyheliina, ja paperinenäliinoja. Lisäksi nenää koski.

 Isäntä kävi muutaman kerran katsomassa minua, onko kaikki hyvin.

 Aamulla kello 7 sain tarpeeksi nenässä olevista tamponeista. Vedin ne pois nenän sieraimista. Onneksi ne ei olleet kuivuneet kiinni. 

Tänään nenäverenvuoto on jatkunut, mutta ei enää niin runsaana.

 Nenä on ihan tukossa! Ehkä huomenna on jo parempi.

 Ihmettelin hoitajan kysymystä eilen. Hän kysyi sattuiko leikkaus puudutuksessa? Sanoin että joo ja ei, mutta kyllä sen kesti. Leikkaus oli niin äkkiä ohitse.

Nukutuksesta herääminen olisi ollut vielä kamalampaa. Nyt tiesin mitä minulle tehdään, eikä laitettu mitään vääriä lääkkeitä. Hän ihmetteli, miksi ihmiset yleensä teettää tuon operaation nukutuksella. 

Onneksi se on nyt ohitse. Minusta sepelvaltimo tutkimus, oli paljon kivuliaampi toimenpide, kuin tuo eilinen leikkaus.

HOHHOIJAA!

 

Kävin aamulla diabeteksen vuosikontrollissa! Hirveä kiehutus päällä. Olen kolmen viikon aikana saanut sokeriarvoja tippumaan hyvin. Pitkäsokeri laahaa vielä perässä, vaikka sekin arvo on tippunut. 

Lääkäri pakotti aloittamaan uuden sokerilääkkeen, rybelsus! Onko kenelläkään kokemuksia? Ei ole helppoa aloittaa uusien lääkkeiden käyttö!! 

Turpoaako nielu, vai tuleeko nokkosrokko! Vähintään oksettava olo, ihan kivaa! Vaikka oksettava olo lääkkeestä, on lääkärin mukaan, kuulema psykosomaatista!! Hyvähän sitä on sanoa mitä sanoo.

Kilpirauhasen lääkettä pitäisi myös pystyä lisäämään! Viimeksi kun lisäsin, niin rytmihäiriöt kesti 4 päivää, yöllä ja päivällä! 

HAMMASLÄÄKÄRISSÄ at the dentist

 

                                                              Kuvat on otettu 28.10.-23

                       -1.5°C pakkasta tällä hetkellä. Tänään on paistanut aurinko hetken ajan;-))

Kävin tänään neljännen kerran saman hampaan takia hammaslääkärissä!! Kyllä nuo hammaspäivystyksen hammaslääkärit ovat outoja!! He eivät osaa auttaa hammaskivun takia päivystykseen tulevaa ihmistä!! Olen nyt maksanut tyhjästä useita hammaslääkärimaksuja:-(( Murrr...

Tänään oli onneksi hammaslääkäri, joka vihdoinkin otti todesta hammaskivun. Aloitettiin juurihoito. Tuskaisen kivuliasta, vaikka hammas oli puudutettu. Ei mikään ihme kun hammasta on koskenut kuukausia!! 

 Se on varma, että sanon hampaan ensin paikanneelle hammaslääkärille väärästä hoidosta. Ensin oli tämän hampaan paikkaus, ja toisien hampaiden korotus. Pari päivää siitä käynnistä oli tämän hampaan välin isontaminen ja hionta. Tämän jälkeen kahden päivän päästä hioi taas tätä hammasta, vaikka hampaaseen koski! Seuraava käynti oli viikon päästä, kun korotetut hampaat olivat liian korkeat! Ne onneksi meni takuuseen. 

Tänään sain onneksi vihdoinkin apua! Nyt on hirveä särky, kun hampaan juuria on kaiveltu. Mutta eiköhän tämä tästä helpotu.