TÄNÄÄN today

 

                                                                            -16°C pakkasta.

Katselin tänään olohuoneen ikkunasta ulos. Meillä on isot tuijat ikkunoiden edessä. Kun kurkistaa vasemmalle puolelle, näkee aika hyvin tielle, ja tien takana olevalle pellolle. (Pelto tosin on entinen, siellä kasvaa paljon pusikkoa)

En voinut uskoa, mitä näin pellolla! En millään sisäistänyt näkemääni. Pellolla juoksi kaksi isoa eläintä. Ne näytti aivan susilta! Iso kokoisia, ruskean harmaita, teräväkärkiset korvat, ja aika ohuet hännät. 

Pyysin nuorta miestä menemään yläkertaan äkkiä katsomaan mitä ulkona on. Hän meni ylös, ja minä siirryin eteisen ikkunan kohdalle. 

Kymmenen metrin päässä meidän pihasta, juoksi valtavan kovaa kaksi "sutta". Toinen pinkoi edessä hirveää vauhtia, ja toinen kaksi metriä perässä! Eläimet tulivat tielle, ja hävisivät naapuritalon edestä johonkin. Hetken päästä takinmaisena juossut eläin tuli näkyviin. Se juoksi tien toisella puolella olevan ojan pohjalle. Sieltä eläin ilmestyi takaisin pellolle, ja jatkoi matkaa pois näkyvistä.

Mihin ihmeeseen se toinen eläin joutui! Tiellä kulki nainen koiran kanssa hetkeä myöhemmin. Koiraa kiinnosti kovasti naapurin pihan suunta. Olisiko eläin piiloutunut sinne?

 Nuori mies oli nähnyt tämän jälkimmäisen eläimen hyvin. Vaikka minun silmissä juoksevat eläimet näytti aivan suden värisiltä ja mallisilta, oli ne luultavasti kettuja. Tämä viimeinen eläin oli kuulema kapinen kettu. Siltä puuttui paljon karvaa, myös hännästä. Onneksi ne eivät olleet susia, jotka ovat palanneet seudulle!!

KETTU fox

                Viime viikolla olin hakemassa nuorta miestä aamupäivällä hyppytunnille.

Samassa kohdassa, missä nähtiin hirvi ylittämässä tie, juoksi kettu ihan tien vieressä. Kamera on aina mukana, mutta nyt se oli laukussa, ja laukku takapenkillä. Onneksi poika ylettyi ottamaan kameran laukusta. Kamera pitäisi aina olla käden ulottuvilla;-)

 Kettu tutki maata, pysähtyi kuuntelemaan, hyppäsi ilmaan ja sukelsi kuonollaan lumeen. Ihan ei näkynyt saiko kettu mitään saaliiksi, kun pää oli toisenlaisessa asennossa. Kettu lähti liikenteeseen, ja loikki ihan auton ohitse tien toiselle puolelle.
 Eläin oli ihan auton lähellä, mutta minulla oli niin paha asento kuvata, että lopetin kuvaamisen.

Autoja tuli vastakkaiselta suunnalta, ihmiset katselivat mitä ihmettä me touhutaan. Kovin moni ei varmaan koko kettua nähnyt. Piristää ihmeesti, kun luonnossa näkee jotakin mielenkiintoista;-)

SAUKKOJA eli euraasiansaukko (Lutra lutra) The European otter

Oltiin joella katselemassa lintutilannetta. Molemmat miehet huomasivat, jäällä kaksi juoksevaa saukkoa.

Saukot hävisivät näkyvistä. Selvisi että niillä oli aukko jäässä, josta voi sukeltaa veteen.

                                                   Toinen saukoista jäi jäänpinnalle.

                               Vähän aikaa molemmat eläimet näkyivät jäällä, lähellä aukkoa.

Sitten huomattiin jotakin outoa. Saukot olivat sen verran kaukana, ettei oikein saanut selvää, mitä toinen saukko teki.

Toinen saukoista lähti juoksemaan meitä kohden, raahaten suussaan jotakin isoa. Tuli sellainen mielikuva yhtäkkiä, että raahaako eläin suussaan poikasta.

Ei se ollut mikään poikanen. Sillä oli valtavan kokoinen kala hampaissaan, jota juoksutti eteenpäin.

                                                  Saukko läheni meitä koko ajan.

                                     Välillä piti huilata, ja korjata kalan asentoa suussa.

                             Valtava kala! Päädyttiin siihen tulokseen, että kala on suutari.

Kerrassaan hieno näky! Saukko livahti jäältä veteen, ja lähti uimaan kalan kanssa meistä vasemmalle päin. Välillä eläin hävisi näkyvistä. Seuraavaksi nähtiin saukko, meistä noin 50 metrin päässä juoksemassa jäällä ruovikossa.

Jälkeen jäänyt saukko viipyi vielä jäässä olevan aukon luona. Jonkun ajan perästä se juoksi samalla tavalla meitä kohti, livahti veteen, ja lähti uimaan meistä oikealle päin. Tiirailtiin kovasti näkyykö eläintä, mutta se hävisi ihan kokonaan jonnekkin. Kyllä kannatti taas tulla joelle!

                                                   Paras reissu vähään aikaan.

ILTARASTIT KAUDEN ALOITUS from the controls at the start

                                         Tiistai iltana oli meidän iltarastikauden aloitus.

                           Matkan valinta, ja kartan osto. Täällä karttamaksu on aikuisilta 5€.

Lähtö oli parakki rakennuksen kulmalta. Päätettiin mennä ilman aikaa. Omat kellot laitettiin päälle. Meillä on taas pojan kanssa joka kesäinen veto. Hävinnyt kustantaa voittajalle, pizzan tai ison jäätelöannoksen. Tähän mennessä, olen hävinnyt joka ikisen iltarastin, kun en pysty juoksemaan.

Ensinmäinen rastiväli. Menin suoraan rakennuksien välistä rastille, helppo väli.

                                                              Tässä ekarasti.

Ykköseltä kakkoselle. Menin suoraan hiekkatielle, siintä altaiden lähelle ja suoraan rastille. Ei etsimistä. Edellä mennyt isäntä näkyi! Oli pummannut kunnolla.

                                                          Kakkosrasti näytti tältä.

Kolmoselle kuljin, linjaa pitkin hiekkatielle, mutkaan asti. Jäisen ojan ylitse, suoraan rastille. Ei etsimistä.

                                                                        Kolmosrasti

Mietin mitenkä menen, kolmoselta neloselle. Läksin maastoon muutaman askeleen verran, ja huomasin, ettei nilkka ja varpaat kestä maastossa menoa. Joten päätin kiertää ja mennä takaisin hiekkatielle, ja siintä linjaa pitkin eteenpäin. Onpahan helpompi alusta kävellä. Matkaa tuli vähän enempi, mutta ei voi mitään.

Nelosrasti löytyi helposti. Minun puhelin soi, ja poika kysyi missä menen. Sanoin että olen nelosella. Heppu kuulosti tyytyväiseltä, ja kehui olevansa maalissa! Nyt tuli oikein rökäletappio! Kysyin tuleeko vastaan minua? Sanoi tulevansa kutosrastille vastaan.

Neloselta vitoselle tietä, ja polkuja pitkin suoraan. Ei etsimistä. Keuhkot pihisivät ylämäessä, ja tarvi huilata vähän aikaa. Otin kyllä Ventolinea, ennen kuin lähdettiin kotoa suunnistamaan. Hirveä määrä koivun siitepölyä, ei tee hengitykselle myöskään hyvää.

Vitoselta kutoselle, suoraan polkuja pitkin. Kutosella odottelin jonkin aikaa poikaa. Tuli juosten hirveää vauhtia. Kuntoa hänellä pisaa näköjään.

vitosrasti

Kutoselta seiskalle, hirveän pitkä väli. Jalat alkoivat jo vapista, eikä olisi enää jaksanut kävellä. En muistanut syödä enää uudestaan päivällä. Nyt kostautui energian loppumisena.

                                            Seiskalta kasille suoraan, rakennus näkyi.

Seiskarasti, isäntä odotteli meitä.

Kasirasti

                                              Kasirastilta suoraan ysille polkua pitkin.

Viimeinen ysirasti.

                                                                      Kohti maalia.

Poika meni radan 38 min, isäntä 55min, ja minä täysin kävellen, ja polkuja kierrellen 1h20min.

Tämä paikka on toisaalta helppo, mutta toisaalta vaikea. Jos unohtaa monennenko tien tai polun kohdalta menit, olet pihalla kuin lumiukko.

Hyvä kun autolle pääsi. Polvia, lonkkia, varpaita, nilkkaa ja selkää koski niin vietävästi. Kotona särkylääkettä ja saunaan, kipuja hoitamaan.

minamatti.blogspot.fi
saminluontokuvia.blogspot.fi
annenluontopaivakirja.blogspot.fi