TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

                                                      Muistot kannattaa lukea alhaalta ylöspäin!

4.10.2018

Tänään olen, jälleen kerran, hoitanut isän kuoleman jälkeisiä asioita. On niin paljon kaikenlaista hoidettavaa! Kun saisi nyt kaikki jutut valmiiksi, että voisi rauhoittua.

3.10.2018

Hanhien ylilento saatteli isää, kun laskimme kauniin valkoisen uurnan maahan. Sukuhaudassa, on nyt isän ja äidin tuhkat, muuttumassa jälleen maaksi.

26.9.2018

Mieli on niin surullinen, ja sekaisin, että en oikein kestä mitään vastoinkäymisiä.

Eilen tuli soitto kännykkään. Isän tuhkat ovat tulleet.
Tilasin aikaa maahan laittoa varten. Tuhkan hautaaminenkin on tehty vaikeaksi. On vain yksi päivä, ja tietyt kellonajat, jolloin omaisen voi haudata maahan. Turhan virkaintoinen ihminen vänkäsi vain vastaan, vaikka kuinka koitin sopia muuta aikaa. Lopulta virkailija suostui kysymään muualta, käykö minun ehdottoma aika.
 Maahanlaitto aika kävi, mikä on hyvä, nyt veljenikin pääsee isän laskemaan maahan. Miten kaikki tehdään niin vaikeaksi!

Tässä on ollut ihan kummallinen olo. En ole vielä osannut sisäistää sitä, että nyt ei ole kumpaakaan vanhemmista elossa. Koko ajan pitäisi mennä jomman kumman asioita hoitamaan. Mutta ehkä tämä helpottaa ajan kanssa, jos toiset kestää minua.

15.9.2018

 Isä siunattiin tänään. Tähän mennessä itku ei ole vielä tullut, mutta kun urut alkoivat soimaan, se itkukin tuli.

 Katselin edessä olevaa arkkua, ja ajattelin, siellä isä nyt makaa. Arkun päällä oli kaunis isoista valkoisista liljoista tehty kukkalaite. Jokainen meistä laski vuorollaan kauniit kukkalaitteet, ja luki muistosanat.
Pappi piti hienon puheen, ja aikanaan siunasi isän. Pitkää metallista kauhaa apuna käyttäen, pappi teki hiekasta ristin isän arkun päälle.
 Tyhjä ja surullinen olo sisällä kuuntelimme virren 517.

Nyt odotamme muutaman viikon, että saamme isän tuhkan takaisin. Isä pääsee äidin kanssa samaan paikkaan ikuiseen lepoon.

 12.9.2018

Sielunkellot soivat isälle.

6.9.2018

Päivät ovat menneet isän hautajaisia järjestäessä. Hoidettavia asioita on paljon.

 Neljän vuoden takaiset äidin hautajaiset ovat vielä muistissa, joten ihan kylmiltään ei järjestelyitä tarvitse tehdä.

 Arkun, uurnan ja muistokirjoitusten valitseminen oli surullista.

Minun sisällä on suru, ja suuri helpoitus sekaisin. Molemmat vanhemmat ovat nyt pois, jäljellä on vain muistot.

Isä menetti helmikuisen pahan sairaskohtauksen jälkeen puhe ja liikuntakyvyn. Terveys meni kuukausi kuukauden jälkeen alaspäin. Lääkärin soittoja, ja elvytyskieltoa ym.

 Pidin puhelinta jatkuvasti mukana, ja odotin koko ajan, koska soitto tulee hoivakodista. Mielessä pyöri isän tuleva kuolema, ja kuinka tuskainen se on. Mutta nyt ei tarvitse enää pelätä isän kuolemaa. Hänen lähtö oli onneksi rauhallinen.

Minä olen hirveän hermostunut ja kaikki käy hermoille. Meidän miehet ovat varmaan sen huomanneet. Ehkä vuosien vanhemmista huolehtemisen stressi oireilee tällä tavalla.

31.8.2018

Tänään kello 01.00 yöllä soi puhelin. Puhelimen toisessa päässä oli isän omahoitaja, joka sanoi, että hänellä on huonoja uutisia. Arvasin, että nyt isä on poistunut tästä maailmasta.

 Kävimme samantien isää katsomassa. Isä nukkui nätisti sängyssä, ja oli vielä lämmin kun silittelin hänen hiuksia. Toivotimme isälle hyvää matkaa, ja läksimme takaisin kotia.

Tätä on toivottu ja pelätty tapahtuvaksi. Onneksi hän pääsi pois, niin vaikeaa hänellä on ollut monta kuukautta.
Kotona olimme klo 02.00, loppu yö meni valvoessa. Nukun ehkä ensi yöllä. Tänään on vielä käytävä tyhjentämässä isän huone hoitokodista. Seuraava asukas tulee huoneeseen jo maanantaina.

13.7.2018

Isän kanssa oltiin ulkona melkein tunnin. Hänet oli tyynyjen kanssa tuettu tiiviisti g-tuoliin. Tuli taas niin surullinen olo, kun katseli isää;-(

Olen ottanut joka kerta hänestä valokuvan, kun olemme käyneet häntä katsomassa. Koittaa ennemmin tai myöhemmin aika, jolloin häntä ei enää ole.

30.6.2018

Eilen kävimme katsomassa isää, ja veimme jäätelöä tuliaiseksi. Isä olikin onneksi hereillä. Ennen lomaa meni 3x, ettei hän ollut hereillä kun kävimme katsomassa. Tuntui, että isä ilahtui meidät nähdessä. Katseesta näki, että olimme hänelle tuttuja. Sitä en tiedä keneksi hän meidät tunnisti.

Hirveän hankala on jutella toiselle. Hän puhuu, mutta kun sanat eivät ole sanoja, vaan jotakin hänen omaa kieltä. Ei se mitään.

Läksimme pois kun ruokailu alkoi. Isä sanoi selvällä äänellä, "älkäi vielä lähtekö, olisitte nyt olleet vielä". Jäi hirveän huono omatunto.

Isä makaa sängyssä, ja hoitajat käy kääntämässä häntä toiseen asentoon. Oikea jalka on jostakin syystä jatkuvasti koukussa sivulla.